Otin eilen omaa lomaa surusta ja syyllisyydestä. Menin mielibändini Poets of the Fallin keikalle Turkuun kotimatkalla Oulusta Helsinkiin. Pieni mutkahan siitä tuli, mutta oli se sen arvoista. Keikan aikana en ymmärtänyt enkä muistanut muuta kuin musiikin ja bändin läsnäolon. Hieno fiilis säilyi lähes aamuun asti. Nyt mietintä, äidin kuoleman sureminen ja asioden jossittelu on taas alkanut, mutta olipa hyvä tuo pieni taukohetki. Kiitos bändille!!