Virkkaus on niin kivaa! Olen melkein yhtä innostunut kuin silloin, kun tein vuodessa tuhatkunta runoa. Tai kun löysin valokuvauksen ja yökaudet, päivistä puhumattakaan vain muokkasin kuvia, joita olin jossain välissä käynyt ottamassakin. Edelleen kuvaan, mutta kirjoittaminen on hiukan jäänyt taka-alalle. Ei vain ole ollut oikein sanottavaa.

Virkkauksesta puheen ollen. Olen tehnyt monen monta koria, isoja ja pieniä. Koreja on nyt kahdeksan. Kaksi niistä on muille, muut pidän itsellä (harjoituskappaleet).  Niiden tekeminen on hauskaa, sopivan yksinkertaista ja nopeaa. Olen jo opetellut tekemään hiukan erilaisia pintoja koreihin käyttämällä erilaisia menetelmiä silmukoiden suhteen. Opin kokoajan lisää, mutta etenen silti oppimisen suhteen helpoissa jutuissa ja vain netin kautta. Mitään virkkauskirjoja en ole lukenut, ehkä joskus tulee niidenkin vuoro. Olen lisäksi tehnyt peiton, pari kaulaliinaa ja kaksi mattoa. Tuosta vain, suit sait sukkelaan. Tykkään niin paljon virkata, että voisin vaikka koko ajan tehdä jotain. Nyt olen sairaana, ihan vaan kesävirus iski ja kuitenkin eilen illalla virkkasin pitkän kaulaliinan. Myönnän, että hiki valui. Eihän virkkaaminen langalla ole raskasta, mutta sairaana sekin tuntui kovalta työltä, mut ei malttanut lopettaa, kun kerran aloitti.

Mutta kaikille, jotka miettivät, voisiko sitä osata tehdä käsitöitä? Kyllä voi osata - kuka vaan. Virkkauksesta kannattaa ehkä aloittaa, tai en tiedä, mutta itse koen sen tosi hauskaksi ja monipuoliseksi lajiksi. Ja kun työvälineenä on vain se yksi koukku, jonka voi myös ottaa keskeneräisestä työstä pois ja alkaa tekemään sillä jotain muuta...se on hyvä asia. Toki koukkuja tarvitaan eri kokoisia, mutta itse olen pärjännyt toistaiseksi vain kahdella koukulla. Isoilla tietenkin.

Kuvissa näkyy eilen tekemäni kaulaliina, pari koria ja matosta osa. Matto näyttää kuvassa oudolta, mutta se on livenä oikein hieno. Kude oli vain sellaista epätasaväristä ja vähän kuluneen oloista.