"Ei voi olla ihminen, jos ei ole ketään, jolle olla ihminen." - Tommy Hellsten

Kirjoitin tuon lauseen ylös kerran ja olen aina silloin tällöin sitä pohtinut itsekseni. Ensimmäisenä tuosta tulee mieleen yksinäisyys ja sen tuottamat ongelmat. Yksinäisillä on vähän ihmiskontakteja, vähän mahdollisuuksia harjoittaa ihmisyyttä toisten samanlaisten olentojen eli ihmisten kanssa. Eläimet eivät mielestäni korvaa ihmiskontaktien puutetta, vaikka antavatkin läheisyyttä, uskollisuutta ja toveruutta.

Uskon ja myös tiedän, että joillain hyvin voimakkaasti syrjäytyneillä ja jopa erakoituneilla ihmisillä on vaikeuksia elää ihmisiksi silloin, kun he kohtaavat muita. Jatkuva itsensä ja vain omien ongelmien ympärillä pyöriminen ei milloinkaan ole hyväksi vuorovaikutukselle muiden kanssa. Tietyt, hyvään ihmisyyteen kuuluvat käytöstavat ja tunteiden säätelykyvyt saattavat olla silloin hieman ruosteessa ja joskus voi toki olla myös katkeruutta ja epäluuloa ulkomaailmaa kohtaan. Ehkäpä jopa ihan syystäkin. Voisin kirjoittaa tästä asiasta varmaan paljonkin, mutta en oikeastaan alkanut kirjoittaa vain yksinäisyydestä - se vain tuli tähän alkuun jostain syystä.

Tuo Tommyn lause puhuttelee itseäni siksi, että olen huomannut, kuinka tärkeää on saada olla joskus, säännöllisestikin jollekin ihminen. Olla ihmiselle ihminen. Vanha tuttu lause - "olla ihmiselle ihminen". Mitä se tarkoittaa?

Ehkä se tarkoittaa sitä, että on tärkeää kokea kuuluvansa joukkoon, yhteisöön tai ainakin kokea samanlaisuutta ja yhteyttä jonkun kanssa. Tai että sinua kohdellaan tasavertaisesti, arvostaen, kuunnellen ja hyväksyen. Tai että sinulla on mahdollisuus itse kohdata muita ja opetella hyväksymistä ja arvostamista.

Itselleni se tarkoittaa myös sitä, että minulla on suuri tarve (ja uskon myös monella muulla), kokea olevani tarpeellinen. Eräs ystäväni, joka asuu yksin, kertoi, kuinka hänen poikansa tuli yökylään yllättäin omassa asunnossaan olevan remontin vuoksi. Ystäväni oli niin täpinöissään saadessaan "palvella" poikaansa pitkästä aikaa, että unohti itsensä hetkeksi kokonaan. Hän tuskin nukkui yöllä odottaessaan, että saa tehdä pojalleen ihanan aamiaisen ja saattaa hänet työhön lämpimien ajatusten kera.

Se oli sellaista positiivista itsensä unohtamista. Kun on paljon yksin, niin saadessaan seuraa, saattaa "ihminen ihmiselle"-innostus pursuilla jopa hiukan ylikin. Kun saa pitkästä aikaa olla jollekin toiselle ihmiselle ihminen. Se on ihanaa.

Yksin sitä ei aina ymmärrä olevansa ihminen (arvokas sellaisenaan), eikä muista, kenties ei edes tiedä, miten ihanaa on olla ihminen jonkun toisen ihmisen kanssa. Itselläni on käynyt niinkin, kun olen ollut tarpeeksi kauan itsekseni, että olen lakannut kaipaamasta ihmisiä. Oma seura on tuntunut kertakaikkiaan maailman parhaalta. Kai se on ollut joku esiaste erakoitumisesta?

Yksinkin on silti hyvä osata olla. Ja minä osaan hirveän hyvin, olen introvertti ja luotu olemaan paljon itsekseni, omien ajatusteni kanssa. Olen silti huomannut, että toisten kanssa opin itsestäni eniten ja opin myös muista. Yksin on vaikea oppia ihmisyydestä paljoakaan. Voi lukea, voi meditoida, mutta ihmisyyden todelliset haasteet tulevat esiin vasta erilaisissa tilanteissa, erilaisten ihmisten kanssa.

Pitkällisessä yksinolossa ja oman seuran nautiskelussa saattaa käydä niinkin, että alkaa kuvitella itsestään liikoja tai sitten toisinpäin - alkaa vähätellä kaikkea itsessään. Yksinoloa on mielestäni hyvä säädellä ja ottaa säännöllisesti spurtteja muiden ihmisten luo. Kannattaa tehdä todellisuustarkistuksia sen suhteen, missä on menossa oman ihmisyytensä kanssa.

Ilman peilejä, jotka antavat palautetta, on vaikea tietää, kuinka olla ihminen ja mitä tunteita muut ihmiset minussa aiheuttavat ja mitä minä herätän muissa olemassaolollani. Ilman peilejä, on vaikea oppia myöskään rakkaudesta mitään. Rakkaus on voima, joka yhdistää meidät ihmiset toisiimme, rakkaudettomuus erottaa, ainakin näennäisesti. Rakkauttahan ei voi poistaa olemasta, koska se vain on.

Ihmisenä ihmiselle oleminen on Rakkautta. Ja jos saan olla sinulle ihminen, saan olla silloin siinä olomuodossa, johon minut on luotu. Yhteydessä, jota itse kutsun Rakkaudeksi.

"Ei voi olla ihminen, jos ei ole ketään, jolle olla ihminen".