(Koko kolmas osa käsittelee uuden rakkauden kaipuuta. Mukana on rakkauden aavistuksia, rohkeita yrityksiä ja epäonnistumisia sekä niiden tuomia oppiläksyjä.)

 

Näin kolme aurinkoa. Sinä olit niistä yksi

 

 

Vielä yksi kyynel

 

tähtesi vuodatin vielä 

yhden kyyneleen

 

se karkasi poskelleni

kun tulit vierailemaan

ajatuksieni kamariin

 

yhden pienen pisaran

merkiksi itselleni -

turhaan en tuntenut

turhaan en hehkunut

 

olit minulle kyyneleen tekijä

ja ilon avaaja

 

olit minulle yksi avain

yksi kivi tähän taloon

 

Kaikella on merkityksensä, kaikesta voi oppia ja olla kuin...

 

Suomalainen kimalainen

 

kimalainen yritti ikkunan läpi tulla

sinnikäs otus

lensi päin uudelleen ja uudelleen

tuota voisi kutsua jo sisuksi

 

ja ymmärtäähän sen -

läpi näkyy, mikä ettei läpi

suostu päästämään

 

aikansa yritti, periksi antoi

mitä lie mietti lähtiessään

 

niin mekin, taistelemme

näkymätöntä vastaan

ja aina emme edes ole

yhtä viisaita kuin kimalainen

 

Mutta onneksi usein olemme. Tajuamme silti sen kuinka...

 

Vaikeaa on olla viisas

 

kuinka vaikeaa onkaan 

sulkea tämä suu, joka on 

täynnä tietäväistä tarinaa ja

oivallista opetusta

 

se on vaikeampaa kuin

vuorikiipeily

 

se on kuivaharjoittelua

ja sen hyväksymistä, että

vaikka tiedätkin pystyväsi

valloittamaan vuoren

 

aina olosuhteet eivät ole

otolliset

ja vuorta pitää osata

kunnioittaa

 

Silti oli aika katsoa...

 

Myötäpäivään

 

nyt sait minut pelkäämään

ihan tosissani

käännät minua myötäpäivään

enkä pysty enää estämään

 

selkä vasten huomista

on niin helppo kertoa, mitä

näkyy ja mitä kuuluu

 

mutta kun käännät minut

kohti tulevaa

et anna minulle enää

valmiita sanoja

 

annat minulle vain toivon

jonka voin pelätä menettäväni

ja minä vakuutan että pelkään

 

silti näiden uutena polveilevien

näköalojen takia

tahdon pysyä sinun käsissäni

 

luottaen sekunti sekunnilta

lujemmin siihen

 

vain kulkemalla katse eteenpäin

nuo maisemat voivat kasvaa

täyteen mittaansa

 

Ja tunsin, että jostain saapui kauan odotettu...

 

Hauras iloni

 

pakahdun siitä

mitä en eilen nähnyt

tai muistanut olevankaan

 

ikävän liitokset murtuvat

ja ilon perhonen ojentelee

varoen läpikuultavia siipiään

 

Katsoessani peiliin tunsin silti syvää...

 

Ristiriitaa

 

katson peiliin ja kuva hyökkää silmilleni

 

tuo vieras nainen silmäpusseineen

minäkö?

keskenkasvuinen itsensä etsijä?

 

tuossa peilissä on

elämän tuskastuttamat

ahavoituneet kasvot

 

kasvojen takana lapsen pelokkaat silmät

 

untuvatukka

pinsettiotetta harjoitteleva

pieni käsi

 

Oli kai siis aika pysähtyä oppimaan luin lapsi, poimia pieneen käteen...

 

Kivi ja perhonen

 

kun maisemat vain vilkkuvat ohi

kuin ei mihinkään

lienee parempi pysähtyä

ja katsoa ympärilleen

 

pomia kivi ja kukkanen

ruohonkorsi ja perhonen

antaa olevaiselle mahdollisuus

vastata kysymykseen, miksi

 

antaa kivelle henki

päästää perhonen lentoon

 

Kun löytää jotain uutta ja ihanaa itsestään, on pakko olla hetken aikaa...

 

Pröystäilijä

 

ei sinun tarvitse röyhistellä rintaasi

eikä pöyhkeillä tekemisilläsi

ei, sinä olet tuntenut

itsesi niin kauan

 

minun pitää kehua ja kukkoilla

esiintyä ja pröystäillä

 

minun pitää, koska löysin

itseni vasta ihan äsken ja

sitä löytämisen riemua ei voi salata

 

antakaa minun taputtaa itselleni

siivet pysyvään lentoon

 

Liiallinen pröystäily voi kuitenkin johtaa tilanteeseen, joka tarjoaa...

 

Kylpyläelämää kaikille

 

tervetuloa sinä mutakylvyssä

kaunistunut sielu!

 

luonnon hoitokuuri

kovapäisille ja kapinoitseville

kiireessä kompasteleville

 

pohjamutien kuningattaren

kuulas ja pehmeä iho kutsuu

 

mutaa vielä korvien takana

silmäripsissä harmaita hitusia

ja hiuksissa lohkeilevia

kokkareita

 

hymy silti elävä ja varmasti aito

 

Kaiken myllerryksen jälkeen voin vahvana liikkua...

 

Sylistäni syliisi

 

seison omilla jaloilla

kokonaan näillä omillani

kävelen luoksesi

eikä sinun tarvitse minua

kantaa, ei lassota, ei raahata

hiuksista

 

kävele sinäkin kohti

muutama varma askel

kohtaamme kyllä pian ja

voimme kulkea yhdessä

rinta rinnan ja antaa

rakkautemme elää

 

vapaana muuttaen

sylistämme syliimme

 

Ja uskon vakaasti, että...

 

Jonakin päivänä

 

jonakin päivänä lasken

keveät jalkani sinun maahasi

sinun syliisi taivun

 

jonakin päivänä kiedon

vahvat käteni voimakkaan

runkosi ympärille

mahlastasi juovun

 

silloin väkevät virtamme

yhtyvät voimalla

 

Sitä ennen joudun sanomaan useammankin kerran...

 

Rakkaus, pysähdy

 

sain rakkauden kiinni

nappasin tuosta vaan

ilmasta sen poimin

 

ei se ollut helppo tapaus

siinä käsissäni räpisteli

mokomakin maanmatkaaja

 

aina tulossa ja menossa

 

milloin pysähdyt ja lepäät

katsot ympärillesi ja havahdut

alat kasvaa etkä aina pakene

 

minun kohdallani?

 

Sillä on taipumus paeta, vaikka sanon sille että pysyisi aloillaan edes...

 

Rakkauden vuoksi

 

anna minun olla se mikä olen

minä annan sinun olla se mikä olet

ollaan yhdessä

sinä, minä, me

 

kaksi niin erilaista sielua

rakkauden vuoksi

toisensa hyväksyvät

 

toistemme rinnalla

toisiamme tukien, arvostaen

omasta tahdostamme

rakkauden vuoksi

 

me

 

Sain kuitenkin kokea onnen häivähdyksen ja sain tuntea...

 

Huulesi

 

huulesi huulillani -

ei mitään tavanomaista

lässytystä

ei, ei...taivas kierähti

nurinniskoin ja kuu

punastui paikoilleen

sinun huulesi ja minun

ei mitään tavanomaista

ei koskaan

 

Niin, voiko suuteleminen olla koskaan tavanomaista - sinun kanssasi. Kunpa siis vain...

 

Tulisit

 

voi, kunpa tulisit  jakamaan

tämän turhautumisen tuskan

 

tämän kipeän tietoisuuden

ja avuttoman huokauksen

 

tulisit siihen rinnalle ja

ottaisit huokaukseni kiinni

antaisit sille sylisi lämmön

 

sylissäsi siitä voisi kasvaa

hehkuva huomisen odotus

 

Epävarmana kaikesta kysyin kuitenkin mielessäni...

 

Lupaatko

 

jos kutsun sinua ihan hiljaa

tuletko luokseni?

jos nostan käteni esteeksi

lupaatko kunnioittaa?

 

lupaatko olla rehellisen avoin

olla sinä itse?

 

minä lupaan olla vain minä itse

mutta ei se aina ole sitä

mitä sinä odotat

 

lupaatko uskaltaa pettyä

odotuksiisi?

 

minä en tiedä, uskallanko minä

 

Entäpä jos et tule...

 

Tulenko minä

 

olen ajatellut, että jos et

tulekaan lihaksi

jos en näe sinua koskaan

näillä silmilläni

koske näillä käsilläni

 

kuvitelmissani elät aina

villinä

väsymättä haavemaailmani

yksitoikkoisuuteen

 

pysy siellä ikuisesti

et halua poiskaan, sillä kuka

sinua paremmin palvoisi

suutelisi kehosi tuleen

ja sammuttaisi sen onnenkyynelillään

uudelleen ja uudelleen

 

mutta entä jos et tule

tulenko minä?

 

Entä jos et tule, et näe, olet vain...

 

Se jokin, saavuttamaton

 

pelkään etten tunne sinua

kun tulet vastaan, että menet ohi

ja jään vain miettimään

 

mikä oli tuo tuoksu jonka

jälkeen mikään ei ole ennallaan

 

jonka jälkeen ruusustani

katosi se jokin

 

että jää vain loppumaton kaipaus

siihen johonkin

 

 

(jatkuu)