Mihin jäi pyssyleikkien

varpaissa asti

vavisuttava jännitys,

kukkulan kuninkaan

lumisten kasvojen

voitonriemuinen virne.

Vuodet juoksivat lujaa

kutoen elämää kuin

viimeistä päivää,

pistäen monta pistoa

ja yhtä monta paikkaa.

Nyt on pienen hallitsijan

märät kasvot kuivattu

ja nenä niistetty,

ja on tullut aika niistää

ihan itse oma nenä,

mutta lupaan silti,

saat nenäliinaani lainaksi

aina kun omasi loppuvat.

Saat kävellä kohti aurinkoa

selässäsi elämänmakuinen

reppu täynnä kasvuvoimaa,

jo todeksi tullutta.

Eikä se voima lopu koskaan,

se on aina sinun,

kunhan vain avaat repun,

ja usko pois;

se ei koskaan tule luoksesi

ilman kukkulan kuninkaan

nauravia kasvoja.

 

25.05.2007

Ihanalle pojalleni, ei pelkästään omistettu,, vaan ihan hänelle tehty runo :)