Mihin jäi pyssyleikkien
varpaissa asti
vavisuttava jännitys,
kukkulan kuninkaan
lumisten kasvojen
voitonriemuinen virne.
Vuodet juoksivat lujaa
kutoen elämää kuin
viimeistä päivää,
pistäen monta pistoa
ja yhtä monta paikkaa.
Nyt on pienen hallitsijan
märät kasvot kuivattu
ja nenä niistetty,
ja on tullut aika niistää
ihan itse oma nenä,
mutta lupaan silti,
saat nenäliinaani lainaksi
aina kun omasi loppuvat.
Saat kävellä kohti aurinkoa
selässäsi elämänmakuinen
reppu täynnä kasvuvoimaa,
jo todeksi tullutta.
Eikä se voima lopu koskaan,
se on aina sinun,
kunhan vain avaat repun,
ja usko pois;
se ei koskaan tule luoksesi
ilman kukkulan kuninkaan
nauravia kasvoja.
25.05.2007
Ihanalle pojalleni, ei pelkästään omistettu,, vaan ihan hänelle tehty runo :)
Kommentit