092%20%282%29.jpg

Minähän kirjoitan pääasiassa riimittömiä runoja, ihan modernejakin, mutta kun alan harjoitella vaikkapa riimirunoja, tuloksena on yleensä hyvin "hengellistä" ja tavallaan naiiviakin tuotantoa. En tiedä, mistä ne oikein tulevat, mutta ne syntyvät tuosta vain. Ehkä kaukana oleva menneisyyteni seurakunnassa ja paljon lauletut hengelliset laulut silloin nostavat päätään ja siirtyvät riimirunoihin. Ja luulen, että ainakin näillä kahdella allaolevalla runolla olen lohduttanut itseäni, kuten äiti voisi lohduttaa lastaan.

Riimirunoni ovat tosi vanhahtavia ja koen ne jollain lailla vieraaksi itselleni, mutta sanoma niissä on pääsääntöisesti valtavan positiivinen, toiveikas ja yksinkertainen. Ja ne syntyvät kaikkein helpoiten. Tässä kaksi harjoitelmaa, jotka syntyivät varmaan viidessä minuutissa (per runo) eräänä päivänä. Todella "vanhanaikaista" ja luottavaista tekstiä. Lisäksi runot ovat minuksi melko pitkiä. Toki joskus kirjoitan pitkiä riimittömiäkin runoja...liian pitkiä. Usein kyseessä on editoinnin puute. Näissä lie sama juttu. Olen sitä mieltä, siis tämä on vain mielipiteeni, mutta minusta parhaimmat runot ovat suhteellisen lyhyitä.

Ei kai se auta, kuin uskoa mitä (harras/jumalainen) runoilija sisälläni yrittää sanoa niin puhtaasti ja lempeästi...ja turhan monisanaisesti. Laitan ne tähän lähestulkoon sellaisenaan. Jos näitä alkaisin editoimaan, niin kuka tietää, vaikka niistä tulisi kunnon runoja?

 

Harjoitus 1 Odotus (voisi olla nimenä)

odotus vatsanpohjassa

on kuin olisi asumassa

sisällä levoton rakkauden henki

joka ei tahdo enää olla renki

 

vaan haluaa esiin ja tanssia

elämän ihmeellistä valssia

turha on rakkautta estellä

ja muurista paloja veistellä

 

jäädä sisään vain kuolemaan

seinää harmaata vuolemaan

kiipeä yli pelkomuurin

kohtaa aaveesi kaikkein suurin

 

ettet voisi rakastettu olla itse

koe, kuinka kulkee toivo lävitse

katso muurin päältä maisemaa

edessäs niin kauniisti aukeevaa

 

mahdollisuuksien valtava meri

et kivestä enää pumpulia keri

vaan olet lapsi rakkauden meren

yhtä kanssa jokaisen ihmisveren

 

samaa kansaa, samaa sielua

yhteistä kipua, yhteistä taistelua

ota rohkea uskon askel nyt

ei tarvi olla sun estynyt

 

sulla kaikki taivaan tuki on takana

älä itse ole elämäsi oven hakana

voit hypätä kokeillen urheasti

ei haittaa, jos putoat maahan asti

 

hyötyä on monista lankeemisista

asioista turhista luopumisista

jää jäljelle lopulta puhdas sinä

ja ilolla täytetty viisas minä

 

rakkaus vastaus on joka paikkaan

sinussa asuu, antaa tiedon raikkaan

kuinka ihmeellinen oikein oletkaan

sitä ei tiedä vielä monikaan

 

rakkaus vastaus on oikea ja ainoa

ei pelot sua rakkaudessa koskaan vainoa

voit luottaa ja kiittää ainoastaan

ei rakkaus koskaan voi hylätä lastaan

 

(2017)

 

****

 

(Harjoitus 2) Hiljaisuus

 

hiljaisuuden helmeilevää rauhaa

ei missään ristiriidat pauhaa

kiitollisuuden lämmin virta

kulkee lävitseni onnen siltaa

 

olen onnekas vaikken aina huomaa

salaperäisen viisauden tuomaa

viestiä hienovaraista

jonka tehtävä ei ole karaista

 

vaan puhua korvalle aralle

ei ole syytä jäädä tuskan alle

nouse sielu pieni lentoon nyt

ei tarvi olla sun väsynyt

 

anna levollisuudelle lämmin pesä

silloin syntyy sisääsi ainainen kesä

olet lapsi auringon ja tuulen

ja jostain kaukaa kuulen

 

kutsun leikkiin salaiseen

mystiseen ja ikiaikaiseen

jumalan henki sut syliin ottaa

ei mikään voi enää pelottaa

 

(2017)