Minähän kirjoitan pääasiassa riimittömiä runoja, ihan modernejakin, mutta kun alan harjoitella vaikkapa riimirunoja, tuloksena on yleensä hyvin "hengellistä" ja tavallaan naiiviakin tuotantoa. En tiedä, mistä ne oikein tulevat, mutta ne syntyvät tuosta vain. Ehkä kaukana oleva menneisyyteni seurakunnassa ja paljon lauletut hengelliset laulut silloin nostavat päätään ja siirtyvät riimirunoihin. Ja luulen, että ainakin näillä kahdella allaolevalla runolla olen lohduttanut itseäni, kuten äiti voisi lohduttaa lastaan.
Riimirunoni ovat tosi vanhahtavia ja koen ne jollain lailla vieraaksi itselleni, mutta sanoma niissä on pääsääntöisesti valtavan positiivinen, toiveikas ja yksinkertainen. Ja ne syntyvät kaikkein helpoiten. Tässä kaksi harjoitelmaa, jotka syntyivät varmaan viidessä minuutissa (per runo) eräänä päivänä. Todella "vanhanaikaista" ja luottavaista tekstiä. Lisäksi runot ovat minuksi melko pitkiä. Toki joskus kirjoitan pitkiä riimittömiäkin runoja...liian pitkiä. Usein kyseessä on editoinnin puute. Näissä lie sama juttu. Olen sitä mieltä, siis tämä on vain mielipiteeni, mutta minusta parhaimmat runot ovat suhteellisen lyhyitä.
Ei kai se auta, kuin uskoa mitä (harras/jumalainen) runoilija sisälläni yrittää sanoa niin puhtaasti ja lempeästi...ja turhan monisanaisesti. Laitan ne tähän lähestulkoon sellaisenaan. Jos näitä alkaisin editoimaan, niin kuka tietää, vaikka niistä tulisi kunnon runoja?
Harjoitus 1 Odotus (voisi olla nimenä)
odotus vatsanpohjassa
on kuin olisi asumassa
sisällä levoton rakkauden henki
joka ei tahdo enää olla renki
vaan haluaa esiin ja tanssia
elämän ihmeellistä valssia
turha on rakkautta estellä
ja muurista paloja veistellä
jäädä sisään vain kuolemaan
seinää harmaata vuolemaan
kiipeä yli pelkomuurin
kohtaa aaveesi kaikkein suurin
ettet voisi rakastettu olla itse
koe, kuinka kulkee toivo lävitse
katso muurin päältä maisemaa
edessäs niin kauniisti aukeevaa
mahdollisuuksien valtava meri
et kivestä enää pumpulia keri
vaan olet lapsi rakkauden meren
yhtä kanssa jokaisen ihmisveren
samaa kansaa, samaa sielua
yhteistä kipua, yhteistä taistelua
ota rohkea uskon askel nyt
ei tarvi olla sun estynyt
sulla kaikki taivaan tuki on takana
älä itse ole elämäsi oven hakana
voit hypätä kokeillen urheasti
ei haittaa, jos putoat maahan asti
hyötyä on monista lankeemisista
asioista turhista luopumisista
jää jäljelle lopulta puhdas sinä
ja ilolla täytetty viisas minä
rakkaus vastaus on joka paikkaan
sinussa asuu, antaa tiedon raikkaan
kuinka ihmeellinen oikein oletkaan
sitä ei tiedä vielä monikaan
rakkaus vastaus on oikea ja ainoa
ei pelot sua rakkaudessa koskaan vainoa
voit luottaa ja kiittää ainoastaan
ei rakkaus koskaan voi hylätä lastaan
(2017)
****
(Harjoitus 2) Hiljaisuus
hiljaisuuden helmeilevää rauhaa
ei missään ristiriidat pauhaa
kiitollisuuden lämmin virta
kulkee lävitseni onnen siltaa
olen onnekas vaikken aina huomaa
salaperäisen viisauden tuomaa
viestiä hienovaraista
jonka tehtävä ei ole karaista
vaan puhua korvalle aralle
ei ole syytä jäädä tuskan alle
nouse sielu pieni lentoon nyt
ei tarvi olla sun väsynyt
anna levollisuudelle lämmin pesä
silloin syntyy sisääsi ainainen kesä
olet lapsi auringon ja tuulen
ja jostain kaukaa kuulen
kutsun leikkiin salaiseen
mystiseen ja ikiaikaiseen
jumalan henki sut syliin ottaa
ei mikään voi enää pelottaa
(2017)
Kommentit