(Tämä on jatkokertomus ja voi vaikuttaa, että katkeruusteema on nyt jäänyt päälle, mutta kyllä se helpottaa pian. Nämä runot nyt vain kertovat vaikeasta luopumisprosessista ja jokainenhan tietää että luopuminen ja tunteiden laantuminen kestää aikansa. Runot ovat vuosilta 2005 - 2008)

 

Et huomaa

 

et tainnut huomata, kun avasin sinulle koko sieluni

et ehkä välittänyt

mutta annoin ruumiini lisäksi - kaikkeni

etkä siitäkään paljoa piitannut

sinulle se oli vain yksi ohikiitävä tuokio

vailla sisältöä

sinulle se oli - vain

 

huomasitko kun etsin katseesi takaa

rakkauden itua, jota olisin voinut

ilon kyynelilläni kasvattaa

 

et tainnut huomata minun ollessa sylissäsi

että elin enemmän kuin koskaan

 

aistitko kosketuksestani aidon tarpeeni

koskettaa sieluasi syvälle

 

näitkö silmissäni epätoivoisen

kostean kaipuun päästä lähellesi kokonaan

löytää luotasi koti -

en tainnut sittenkään huomata?

 

Et huomannut, etkä pahemmin piitannut, koska...

 

Sinut oli kastettu

 

sinut on kastettu viinan, viskin ja oluen nimeen

huuruisen koskenkorvan kuohuihin upotettu

korvia myöten

 

mitä sinusta syntyi

 

oletko nyt uudestisyntynyt alhaalta

etanolin ikuiseksi lapseksi

lupaatko seurata uskollisesti

 

lupaat varmasti, lasi lasilta, pullo pullolta

kohti humalataivasta

kirkkaisiin kuohuihin hukkua haluat

 

tapahtukoon sinulle uskosi mukaan

 

Senpä takia olimme vain pienen ohikiitävän hetken...

 

Kahdestaan

 

käsi kädessä, pimeyden sylissä

poski poskea vasten

yksinäisyyden kylmässä kainalossa

 

me kaksi

 

toistemme menneet eilisen haaveet

kylki kylkeä vasten

kituvan rakkauden väsähtäneellä

taikamatolla

 

sinä ja minä

 

suu suuta vasten tyhjyyden yllä leijuen

putoamista odottaen

hapertuneesta seitistämme turvaa hakien

 

painumme syliemme petolliseen rauhaan

 

Joka tapauksessa aina uudestaan koitti uusi...

 

Voimaton aamu

 

minuutti minuutin perään

kohti jotakin paettavaa

ja sisälläni epävarmuuden miekka

sivaltaa rauhalta siivet

 

tässä aneemisessa aamussa

valokin syttyy kelmeänä

ja silmäluomissa eilisten muistojen

ylöskaivettujen ruumiiden painot

 

huokaavat huomiselle

 

Lopulta kävi niin, että...

 

Ainoa mitä näin

 

miten voi näköalat kadota kokonaan

silmissäni sumuvaippa

sielussani surupeite

 

vain kivun kestävä kosketus

kaiken kattava katoavaisuus

 

ainoa uskoni, ainoa mitä näen -

näkemättömyys

 

Mutta onneksi minulla oli jäljellä...

 

Pieni illuusioni

 

taioin maailmalle hetkeksi

ojentuvat kädet, avautuvat nyrkit

 

kaadoin lasiin satumaisemani rippeet

ja tyhjensin vakaasti

 

avoin kätesi poskellani hiljaa pois hiipuen

pikarin pohjalla illuusioni imelä tuoksu

 

Ihana illuusioni tuotti lopultakin vain epätoivoisen toiveen...

 

Sanoisit sen edes mielikseni

 

rakkauden nälkä saa syömään mitä vaan

ryömin lattialla murusia keräten, niistä

voimaa ammentaen - turhaan

 

kaivan matoja maasta, revin kaarnaa puista

 

rukoilen kauniita sanoja

olen valmis luopumaan arvokkuudestani -

jos sitä on ollutkaan

 

säälittävää ruikutusta

ja vain rakkauden takia

 

sen, joka on saanut minut itkemään

enemmän kuin kaikkien maailman nälkäisten

lasten hätä yhteensä

 

vain rakkauden takia

 

Sanoit sen kyllä, mutta et tehnyt vaan päätit että...

 

Sinulla on aina uusi

 

en tiedä miten selviän siitä

että kylmyytesi

olikin paljon suurempaa

kuin luulin

 

miten voin selvitä siitä

että minulla ei ole muuta kuin

tämä pettymys

ja sinulla aina uusi alku

 

Selvisin kuitenkin kun muistin, että lopultakin oli niin, että...

 

olit minulle haaste - olin sinulle matto

olit minulle näytönpaikka

olin sinulle lepopaikka

 

olimme toisillemme

mahdollisimman sopimattomat

persoonan paikkausvälineet

 

Niinpä päätin vakaasti ja käsi sydämellä...

 

Unohdan

 

hetkeen en ole muistanut sinua

enkä aio sitä surra

 

unohduin tuntemaan elämän hivelevää lämpöä

ennen viimeisen pisarasi putoamista

ikäväni kuivuneeseen joen uomaan

 

Jostain käsittämättömästä kohtalon oikusta pisarastasi kasvoi...

 

Möykky

 

näille kyynelille ei tule loppua

eikä tälle vihalle näy pohjaa

tälle katkeruudelle ei löydy

tarpeeksi syvää merta

 

itseinholle minussa ei löydy

tarpeeksi vahvaa vastaanottajaa

 

tämä saastainen möykky on

liiskannut hyvien päivien

hauraan haamun alleen

 

nämä kyyneleet eivät kuivu

sillä viimeinen pisarasi olikin

valtameri

 

Odotin pientä ja hempeää kaipuun pisaraa, mutta sainkin enemmän, sain valtameren ja sain...

 

Sarvet

 

kasvatin pirun sarvet itselleni avuksi

terävät ja tulikuumat

 

niillä sohin lähimmäisiäni minkä ehdin

hännälläni huiskaisin hiekkaa vielä silmille

 

enkelin siivet ruttasin ja heitin nurkkaan

 

ja voi, miten paljon nuo sarvet painavatkaan nyt

vaikka niistä on jäljellä enää savuavat aukot

 

Olin lopen uupunut sinuun, sinun totuuteesi. Sisimpäni kaipasi totuutta ja huusi...

 

Satuta ja herätä

 

satuta minua totuudellasi, sillä valheesi

estävät minua heräämästä ja löytämästä

omaa tietäni ajallaan

 

vai onko minun ajastani tullut sinun omaasi

ja elämääni vihdoin löytynyt sinun kauttasi

 

korkeimman varjelus?

 

En kaivannut varjelustasi. Halusin pois tuosta unesta. Huomasin, että vaikken ollut osannut mielestäsi rakastaa, jossain mielessä...

 

Rakastin liikaa

 

rakastin sinua - usko pois

vaikka liitelinkin perhosen lailla

tunteesta toiseen

 

ei se rakkauttani vähentänyt

 

sanoit rakastavasi minua ja minä

uskoin kaiken

 

silloinkin kun palvoit sitä entistä

suurta rakkauttasi

teit siitä alttarin ja vaadit

minutkin mukaan yhteiseen

jumalanpalvelukseen

 

silloinkin minä rakastin

 

sinun jumaliasikin minä rakastin

 

Taisin luopua jostain, mikä ei sinulle kuulunut ja aloin laskea...

 

Montako sydäntä

 

muistan kasvosi siinä omieni lähellä niin

että en enää nähnyt tarkasti

 

tunsin vain hengityksesi tuulen

aistin hehkuvan lämmön ja

huuliesi malttamattoman kutsun

 

en tiedä parempaa

en muista mitään kauniimpaa

en tunne suurempaa

 

vedit minusta silloin osan itseesi

osan jota kutsutaan kai sydämeksi

tai sieluksi

 

se kulki huuliesi kautta sinun

omaisuudeksesi

 

mitä sinä sillä enää teet?

 

kun kasvosi ovat jo jossain muualla

montako sydäntä sinä tarvitset?

 

Niin, montako sydäntä sinä tarvitset ja montako minä, kun halusin lopultakin...

 

Olla vain

 

silloin kun en vielä ollut, hain iholtasi varmuutta

saada olla  vain

olla nainen, olla kaunis, olla ruma

olla, olla mitä vain

 

tyhjä tila ihojemme välillä täyttyi ontoilla sanoillasi

kostea kielesi korvalehdelläni puhui selkeästi

 

jossain kaikui kuin vieraalla kielellä

 

olet hullu, olet lapsellinen, olet epätoivoinen

olet, olet aina vain

 

ja kaikesta huolimatta loppumaton halu

olla ihosi lähellä, kaukana sinusta

kun ei muutakaan ollut

olla vain, vain olla

 

Jäljellä oli vain yksi vaihtoehto...

 

Nousen junaan

 

odotan usvaisella laiturilla neljättä junaa

viimeistä tänään

 

kolme junaa jo meni ja vei mennessään

uskon, toivon ja rakkauden

 

vielä on jäljellä epätoivon savuinen höyryveturi

 

joka puuskuttaen saapuu noutamaan

kaikki pettyneet ja unelmansa unohtaneet

 

ja kuljettaa heidät läpi ahtaan

pitkän ja säkkipimeän tunnelin

 

laiturille numero yksi

 

Aloittaako alusta? Muistin erään toisen alun, jolloin matkaan lähtiessä kaikki oli jo liian...

 

(jatkuu)