(Tämä on jatkokertomus ja voi vaikuttaa, että katkeruusteema on nyt jäänyt päälle, mutta kyllä se helpottaa pian. Nämä runot nyt vain kertovat vaikeasta luopumisprosessista ja jokainenhan tietää että luopuminen ja tunteiden laantuminen kestää aikansa. Runot ovat vuosilta 2005 - 2008)
Et huomaa
et tainnut huomata, kun avasin sinulle koko sieluni
et ehkä välittänyt
mutta annoin ruumiini lisäksi - kaikkeni
etkä siitäkään paljoa piitannut
sinulle se oli vain yksi ohikiitävä tuokio
vailla sisältöä
sinulle se oli - vain
huomasitko kun etsin katseesi takaa
rakkauden itua, jota olisin voinut
ilon kyynelilläni kasvattaa
et tainnut huomata minun ollessa sylissäsi
että elin enemmän kuin koskaan
aistitko kosketuksestani aidon tarpeeni
koskettaa sieluasi syvälle
näitkö silmissäni epätoivoisen
kostean kaipuun päästä lähellesi kokonaan
löytää luotasi koti -
en tainnut sittenkään huomata?
Et huomannut, etkä pahemmin piitannut, koska...
Sinut oli kastettu
sinut on kastettu viinan, viskin ja oluen nimeen
huuruisen koskenkorvan kuohuihin upotettu
korvia myöten
mitä sinusta syntyi
oletko nyt uudestisyntynyt alhaalta
etanolin ikuiseksi lapseksi
lupaatko seurata uskollisesti
lupaat varmasti, lasi lasilta, pullo pullolta
kohti humalataivasta
kirkkaisiin kuohuihin hukkua haluat
tapahtukoon sinulle uskosi mukaan
Senpä takia olimme vain pienen ohikiitävän hetken...
Kahdestaan
käsi kädessä, pimeyden sylissä
poski poskea vasten
yksinäisyyden kylmässä kainalossa
me kaksi
toistemme menneet eilisen haaveet
kylki kylkeä vasten
kituvan rakkauden väsähtäneellä
taikamatolla
sinä ja minä
suu suuta vasten tyhjyyden yllä leijuen
putoamista odottaen
hapertuneesta seitistämme turvaa hakien
painumme syliemme petolliseen rauhaan
Joka tapauksessa aina uudestaan koitti uusi...
Voimaton aamu
minuutti minuutin perään
kohti jotakin paettavaa
ja sisälläni epävarmuuden miekka
sivaltaa rauhalta siivet
tässä aneemisessa aamussa
valokin syttyy kelmeänä
ja silmäluomissa eilisten muistojen
ylöskaivettujen ruumiiden painot
huokaavat huomiselle
Lopulta kävi niin, että...
Ainoa mitä näin
miten voi näköalat kadota kokonaan
silmissäni sumuvaippa
sielussani surupeite
vain kivun kestävä kosketus
kaiken kattava katoavaisuus
ainoa uskoni, ainoa mitä näen -
näkemättömyys
Mutta onneksi minulla oli jäljellä...
Pieni illuusioni
taioin maailmalle hetkeksi
ojentuvat kädet, avautuvat nyrkit
kaadoin lasiin satumaisemani rippeet
ja tyhjensin vakaasti
avoin kätesi poskellani hiljaa pois hiipuen
pikarin pohjalla illuusioni imelä tuoksu
Ihana illuusioni tuotti lopultakin vain epätoivoisen toiveen...
Sanoisit sen edes mielikseni
rakkauden nälkä saa syömään mitä vaan
ryömin lattialla murusia keräten, niistä
voimaa ammentaen - turhaan
kaivan matoja maasta, revin kaarnaa puista
rukoilen kauniita sanoja
olen valmis luopumaan arvokkuudestani -
jos sitä on ollutkaan
säälittävää ruikutusta
ja vain rakkauden takia
sen, joka on saanut minut itkemään
enemmän kuin kaikkien maailman nälkäisten
lasten hätä yhteensä
vain rakkauden takia
Sanoit sen kyllä, mutta et tehnyt vaan päätit että...
Sinulla on aina uusi
en tiedä miten selviän siitä
että kylmyytesi
olikin paljon suurempaa
kuin luulin
miten voin selvitä siitä
että minulla ei ole muuta kuin
tämä pettymys
ja sinulla aina uusi alku
Selvisin kuitenkin kun muistin, että lopultakin oli niin, että...
olit minulle haaste - olin sinulle matto
olit minulle näytönpaikka
olin sinulle lepopaikka
olimme toisillemme
mahdollisimman sopimattomat
persoonan paikkausvälineet
Niinpä päätin vakaasti ja käsi sydämellä...
Unohdan
hetkeen en ole muistanut sinua
enkä aio sitä surra
unohduin tuntemaan elämän hivelevää lämpöä
ennen viimeisen pisarasi putoamista
ikäväni kuivuneeseen joen uomaan
Jostain käsittämättömästä kohtalon oikusta pisarastasi kasvoi...
Möykky
näille kyynelille ei tule loppua
eikä tälle vihalle näy pohjaa
tälle katkeruudelle ei löydy
tarpeeksi syvää merta
itseinholle minussa ei löydy
tarpeeksi vahvaa vastaanottajaa
tämä saastainen möykky on
liiskannut hyvien päivien
hauraan haamun alleen
nämä kyyneleet eivät kuivu
sillä viimeinen pisarasi olikin
valtameri
Odotin pientä ja hempeää kaipuun pisaraa, mutta sainkin enemmän, sain valtameren ja sain...
Sarvet
kasvatin pirun sarvet itselleni avuksi
terävät ja tulikuumat
niillä sohin lähimmäisiäni minkä ehdin
hännälläni huiskaisin hiekkaa vielä silmille
enkelin siivet ruttasin ja heitin nurkkaan
ja voi, miten paljon nuo sarvet painavatkaan nyt
vaikka niistä on jäljellä enää savuavat aukot
Olin lopen uupunut sinuun, sinun totuuteesi. Sisimpäni kaipasi totuutta ja huusi...
Satuta ja herätä
satuta minua totuudellasi, sillä valheesi
estävät minua heräämästä ja löytämästä
omaa tietäni ajallaan
vai onko minun ajastani tullut sinun omaasi
ja elämääni vihdoin löytynyt sinun kauttasi
korkeimman varjelus?
En kaivannut varjelustasi. Halusin pois tuosta unesta. Huomasin, että vaikken ollut osannut mielestäsi rakastaa, jossain mielessä...
Rakastin liikaa
rakastin sinua - usko pois
vaikka liitelinkin perhosen lailla
tunteesta toiseen
ei se rakkauttani vähentänyt
sanoit rakastavasi minua ja minä
uskoin kaiken
silloinkin kun palvoit sitä entistä
suurta rakkauttasi
teit siitä alttarin ja vaadit
minutkin mukaan yhteiseen
jumalanpalvelukseen
silloinkin minä rakastin
sinun jumaliasikin minä rakastin
Taisin luopua jostain, mikä ei sinulle kuulunut ja aloin laskea...
Montako sydäntä
muistan kasvosi siinä omieni lähellä niin
että en enää nähnyt tarkasti
tunsin vain hengityksesi tuulen
aistin hehkuvan lämmön ja
huuliesi malttamattoman kutsun
en tiedä parempaa
en muista mitään kauniimpaa
en tunne suurempaa
vedit minusta silloin osan itseesi
osan jota kutsutaan kai sydämeksi
tai sieluksi
se kulki huuliesi kautta sinun
omaisuudeksesi
mitä sinä sillä enää teet?
kun kasvosi ovat jo jossain muualla
montako sydäntä sinä tarvitset?
Niin, montako sydäntä sinä tarvitset ja montako minä, kun halusin lopultakin...
Olla vain
silloin kun en vielä ollut, hain iholtasi varmuutta
saada olla vain
olla nainen, olla kaunis, olla ruma
olla, olla mitä vain
tyhjä tila ihojemme välillä täyttyi ontoilla sanoillasi
kostea kielesi korvalehdelläni puhui selkeästi
jossain kaikui kuin vieraalla kielellä
olet hullu, olet lapsellinen, olet epätoivoinen
olet, olet aina vain
ja kaikesta huolimatta loppumaton halu
olla ihosi lähellä, kaukana sinusta
kun ei muutakaan ollut
olla vain, vain olla
Jäljellä oli vain yksi vaihtoehto...
Nousen junaan
odotan usvaisella laiturilla neljättä junaa
viimeistä tänään
kolme junaa jo meni ja vei mennessään
uskon, toivon ja rakkauden
vielä on jäljellä epätoivon savuinen höyryveturi
joka puuskuttaen saapuu noutamaan
kaikki pettyneet ja unelmansa unohtaneet
ja kuljettaa heidät läpi ahtaan
pitkän ja säkkipimeän tunnelin
laiturille numero yksi
Aloittaako alusta? Muistin erään toisen alun, jolloin matkaan lähtiessä kaikki oli jo liian...
(jatkuu)
Kommentit