(Kirjan alkusanat löytyvät edellisestä postauksesta. Kirja on kasvutarina, joten siksi se näin alussa sisältääkin aika paljon katkeruutta, epätoivoa, kaipausta, jopa vihaakin. Asiat alkavat muuttua jossain vaiheessa, mutta läpi kirjan tunteet vaihtuvat ja vuorottelevat, mikään ei ole pysyvää.)
Sanoin hyvästi - niin sanoi aurinkokin
Auringonpimennys
rakkautta niin paljon
jossain muualla
jossain lähellä
kosketusetäisyydelläkin
ja minua polttaa taas kaipuu
kääntää sieluni selkä
ja unohtaa rakkauden outo veto
muistaa kovuuteni hellä turva
joka ei vaadi muutosta
ei lyö tietoisuuden tikareilla
suoraan sydämeen
mutta kun muurista vain palat
putoilevat itkien pois ja
valo häikäisee kipeästi
en voi enää muuta kuin toivoa
auringonpimennystä
Tulit silloin kerran ja...
Veit minut
silmäsi kauneimmat koskaan
katsoivat minuun kerran
yhden ainoan kerran
ja olin vain sinun, vain sinun
sanasi suloisen mitäänsanomattomat
saivat minut uskomaan kaiken
tiesitko, että veit minut kokonaan?
hukuin silmiesi avuttomuuteen
kuristuin käsiesi koskemattomuuteen
näännyin sanojesi selittämättömyyteen
se oli niin kaunis kuolema
Se oli kaunista, kunnes jäljellä oli enää...
Muotti sinusta
valkealla hiekalla kehosi painauma
mahdun siihen juuri sopivasti
hiekassa vielä ihosi tuoksu
taivaalla tyhjyys ja tässä minä
muotti sinusta valkealla hiekalla
hyväilen sitä, en enää sinua
Olit mennyt, mutta aloin muistella kuinka sanoit kerran...
Ei sinun tarvitse
Olin niin väsynyt, täysin voimaton
ja sinä sanoit -
ei sinun tarvitsekaan jaksaa
ei sinun tarvitse pystyä
niin sanoit
ja toit elämääni enemmän valoa
kuin kirkkain aurinko
enemmän väriä kuin
värikkäin sateekaari
toit minulle rakkauden
kauneimmassa muodossaan -
hyväksynnässä
Annoit ensin sen, mitä eniten kaipasin, mutta sen jälkeen sanoitkin minulle...
En osaa, sinä osaat
sanoit etten osaa rakastaa
en osaakaan
en ole koskaan osannut
osaan vain odottaa uutta pettymystä
sinä osasit rakastaa, osasit todella
paremmin kuin kukaan koskaan
osasit myös leikkiä rakkaudellasi
jumalaisen julmasti
rakastit minulle vahvan uskon
kaiken katoavaisuuteen
Ja silloin minusta kasvoi todellinen...
Kuningatar
tässä näette katkeran naisen
karkuun kannattaa nyt juosta
äksy ja kaikkeen tyytymätön
se olen minä - kyyninen käärme
käryää pahasti syvällä sielussa
loputon liekkimeri kaunaa roihuaa
varokaa siis; katkera nainen on
demonienkin rinnalla kuningatar
saanko silti enkelin siivet lainaan?
Saan toki, kunhan muistan että ne ovat sittenkin vain...
Lainasiivet
mitä tapahtuu kun kyyniselle käärmeelle
annetaan enkelin siivet lainaan?
ne kasvavat ensin niin valtaviksi
että niiden aiheuttama tuulepuuska
kellauttaa kumoon kaikki
lähietäisyydelle uskaltautuvat
sen jälkeen katkeruuden syövyttävä kuohu
kutistaa ne olemattomiksi tyngiksi
joilla voi ainoastaan taputtaa
itseään vaivalloisesti olkapäälle kysyen
kannattiko tämä sittenkään?
Katkeruus syövyttää, silti mietin edelleen tätäkin vaihtoehtoa - entäpä...
Jos olisin pitkävihainen
voisin kutoa katkeruuden verkon
pyydystäisin siihen sinut rakkaani
olisin musta leski ja sinä
ansassa räpistelevä saaliini
kielletyn hedelmän karvaanmakea tuoksu
houkuttelevan mehevä palkinto
herkkupala noutopöydässä
kyynelten kostuttamalla surun seitillä
kivulla kudotulle kankaalle katettuna
minulle rakkaani, minulle
Mutta kuitenkin kaiken pimeyden keskelläkin toivoin vain salaa, että...
Näet minut
näe minut
älä näe vain ääriviivojani
näe sisimpäni salattu kieli
salattu sieluni, sinulle varattu
Sieluni ei ollut kuitenkaan kevyttä, ei helppoa avata ja löytää. Se oli...
Salaisempaa
joillakin on salarakas
salaseura tai salakavala salasairaus
minulla on salasuru
salaperäisessä
salasielussani
salaistakin salaisempi
surullistakin surullisempi
Se oli kai liian salaista löytää, liian painavaa meidän jakaa. Annoin lopulta periksi ja vain...
Valuin pois
valuin menneisyyteni kuonavesialtaan
tyhjentymisaukosta
eilisen jätevesijärveen
uiskentelemaan ja kalastelemaan
katkeruuskiiskiä ja surusinttejä
pieniä, mutta tavattoman
sinnikäitä otuksia
Siellä ollessani muistelin, kuinka sinussa tosiaan oli sitä jotain ja yksi ylitse muiden...
Taitava sydämesi
sydämesi pompahti kuin ohjus
kun pääsit riittävän lähelle uhriasi
lähestyit silloin niin viattomasti ja hitaasti
epävarmasti horjuenkin
niin, kukapa olisi uskonut sinun olevan
täysin vastustamaton
saalistaja ilman armon pilkahdustakaan
vieterisydämesi aina valmiina iskuun
sydämesi pinnalla pienet hampaat
sydämesi uumenissa tunteeton huippukoneisto
Minulla oli vain värisevä...
Kanteleeni
painan poskeni lämpimään syliisi
herkkyyden hellää säveltä soin
kuuletko sen äänen, hyvin hauraan
se soi sinulle, joka et sitä sammuta
et tänään, et nyt
sammutat sen sitten, kun olet kyllästynyt
tuon sävelen ainaiseen monotonisuuteen -
sinun korvissasi
tahdot minun soivan eri tavalla
pelkään
tahdot kokonaan uuden soittimen
erinäköisen, villin, ehkä sähkökitaran
tämän kanteleeni tilalle
tahdot jotain räväkämpää
antaisitko minulle mahdollisuuden?
saanko yrittää tehdä sinulle kanteleestani
sähkökanteleen?
riittäisikö se sinulle - kuulemaan minua?
En jaksanut rakentaa uutta soitinta ja kaikki alkoi olla lopultakin täysin...
Turhauttavaa
saalistava vieterisydämesi osui napakymppiin
ja kävin tutkimassa maanpintaa
mutta minullapa on vieterijalka
tiedätkö mitä se tarkoittaa?
sitä, että työsi on loputonta minun
kohdallani
iskusi turhauttavia - sinulle
jotakin minä olen sinulta oppinutkin
Olin oppinut nousemaan ylös nopeasti, mutta en ollut vielä oppinut, että sinä todellakaan...
(jatkuu...)
Kommentit