Ihana päivä takana. Syntymäpäivä. Ehkä kuitenkin pikemminkin syntymäpäivän muistopäivä, vai miten tuon nyt paremmin sanoisi. Toisaalta, ehkä minä tänäänkin synnyin jollain tapaa uudelleen? Ainakin päivä oli niin hieno ja kaunis, että monta uutta muistoa se synnytti. Ja kyllä tämä päivä synnytti myös halun kohdella itseä jatkossa paremmin ja arvokkaammin. Olen jo siinä iässä, että minulta jopa odotetaan tietynlaista arvokkuutta, mutta melko laimeasti olen sitä ikääntymisen arvokkuutta ja viisautta ilmentänyt...tai niin itse koen.

Toki olen viisastunut jossain mielessä, mutta luonteeni "lapsenomaisuus" ja tunnemaailman poukkoilu lienevät lopun elämää mukanani kulkevat ominaisuudet, joihin minun on vain sopeuduttava. Olen myös äärirehellinen, tai pikemminkin "alitajuisen" tilannekomiikan mestari, joka joskus aiheuttaa hauskoja tilanteita, kuten tänäänkin, kun minun piti kiittää illallisseuruetta heidän seurastaan, sanoinkin: "Kiitos teille, oli mahtavaa, kun olitte nauttimassa minun ihanasta seurastani..." HAHHAAA...meinasin itse kuolla nauruun, mutta ehkä minä oikeasti ajattelin niin. Alitajunnan aatokset pulpahtivat pintaan, vaikka toki minäkin nautin heidän seurastaan. :D

Kävin tänään myös kasvohoidossa, se oli äitienpäivälahja lapsiltani, jonka sitten käytin vasta nyt. Järkevää. Yhdistetty äitienpäivä/synttärilahja. Oli niin upeaa olla hoidettavana. En todellakaan käy usein missään hoidoissa, mutta tuo hoito ja aiemmin viikolla käymäni parturireissu saivat mut ajattelemaan ihan oikeasti, että tämä ja nämä jutut ovat tärkeitä - jopa minulle ja itseasiassa - JUURI minulle. Ne tuovat sitä arvokkuutta ja jopa ihmisarvoa, joka aina välillä karkaa jonnekkin. Kun joku koskee kauniisti (ok, puhdistusvaihe sattui, mut sekin oli ihanaa kipua), käyttää sun naamaan kalliita tuotteita, arvostaa sun ihoa, se saa oivaltamaan, tosiaan, mulla on nämä yhdet kasvot, nämä ainoat. Ne ovat antaneet paljon, hymyilleet, itkeneet, irvistäneet, olleet raukeat ja olleet tuskaisat.Ne ovat ilmentäneet elämää ja tunteita. Miksi en tekisi niille jotain, antaisi rakkautta, koska ne tarvitsevat sitä, koska minä tarvitsen sitä. Miten voi yksi kasvohoito, parturikäynti tuoda niin syvällisiä tunteita. Se voi, jos on pantannut rakkautta itseltään läpi koko elämän.

Ei niin, etten olisi rakastanut, itseäkin toisinaan, mutta sellainen itsestä huolehtiminen, hellästi ja pitkäjänteisesti, se on ollut vaikeaa. Se voi olla jatkossakin vaikeaa, mutta tällä viikolla olen oivaltanut, miten suuri vaikutus on sillä, että ihan itse menet ja haet sen, mitä tarvitset. Etkä ajattele, ettei sillä ole merkitystä, miltä näytät tai pikemminkin, miten ilmennät itseäsi. Ehkei sillä henkisessä mielessä olekaan merkitystä, mutta psykologisessa mielessä sillä on merkitystä. Erotan täysin henkisyyden ja psykologian toisistaan, mutta ei siitä tähän kohtaan enempää.

Kiitos tästä päivästä! Kiitos, että vielä saan elää.