Alla olevassa kuvassa on voikukan höytyvä, tai se mitä siitä on jäljellä viimevaiheissaan. Höytyvät ovat matkanneet tuulen mukana sinne ja tänne odottamaan uutta kesää ja uutta tuoretta elämää. Jotenkin kun katson tuota kuvaa, tunnen yhteyttä tuon kaljun ja rähjäisen olemuksen kanssa. En ole kalju, mutta ehkä välillä sisältä tuntuu melko "kaljulta" tai haljulta. Joka tapauksessa tuollainen riisuttu olo alkaa olla jo ihan iänkin puolesta ja minulle suodut (ehkä osittain itse hankitutkin) elämänkokemukset ovat vieneet kohti pelkistymistä ja kaikki turha hörselö alkaa olla mennyttä elämää. Voikukka on tuossa kuvassa jo luopunut melkein kaikesta. Kaikkensa antaneena se näyttää melko kauniilta. Mielenkiintoiselta ja oikeastaan aika ihanalta. <3

 

_DSC6530%20%286%29-002.jpg