luulin aina ennen
että yksin kasvaminen
on osani
että yksin maailmassa
selviäminen kunnia-asiani
eräänä päivänä huomasin
olevani kukkakedolla
jossa kukat taipuivat
toistensa puoleen jakaen
aamukasteen
joiden juuret kietoutuivat
toisiinsa
sanoakseen hyvää huomenta
ja hyvää yötä
sen jälkeen
en enää luullut mitään
sen jälkeen tiesin
olevani samaa maata
samaa loistavaa kukkamerta
jokaisen kanssa
Kommentit