luulin aina ennen
että yksin kasvaminen
on osani

että yksin maailmassa
selviäminen kunnia-asiani

eräänä päivänä huomasin
olevani kukkakedolla

jossa kukat taipuivat
toistensa puoleen jakaen
aamukasteen

joiden juuret kietoutuivat
toisiinsa
sanoakseen hyvää huomenta
ja hyvää yötä

sen jälkeen
en enää luullut mitään

sen jälkeen tiesin
olevani samaa maata

samaa loistavaa kukkamerta
jokaisen kanssa