Laitanpa tällaisen vanhan aika tunnelmallisen talvikuvan merenjäältä. Tää on vuodelta 2011. Oulussa on jo nyt noin talvista, joten sopii ihan hyvin tähänkin päivään. Merenjäälle ei ehkä kannata vielä kuitenkaan mennä.
Lumesta tuli mieleen upea Erinin tulkitsema Mä hiihdän-kappale. Se koskettaa itseäni siksi, että kuulen siinä selviytymistaistelijan tarinan, en kuitenkaan selviytyneen tarinaa. Se kertoo itselleni myös tutuista ajoista, jolloin itse koin (koen joskus vieläkin), et muu maailma menee eteenpäin, mut mä vaan "hiihdän". Eli se kertoo mulle tietystä jumista ja tuloksettomasta mäkien noususta. Siitä loputtomasta suosta, missä joutuu taistelemaan kuin hullu. Eikä loppua näy. Biisillähän on taustanaan ja inspiraationa Mikä Myllylän traaginen tarina, mutta kyllä minä tähän ihan oman elämäni voin samaistaa. Tai menneen elämäni.
Kommentit