Joskus hyvin kauan sitten harjoittelin runon tekemistä käyttäen kaikissa sanoissa samaa alkukirjainta. Se on hauskaa puuhaa ja runoihin  tulee samalla alitajunnan salaisuuksia ja kaikkea erikoista mukaan. Jaan nyt K-runon ja jatkossa ehkä muitakin aakkosia tulossa. 

 

K-runo

kurjaa kaikki kamala

katastrofi kannoilla,

kelmeät kavaluudet

kantapäillä kulkevat

 

kiskovat kuiluihin

kummallisiin,

kopistelevat kaikuna

kaduilla kaupungin

 

katalat ketut -

kaameat koukkunokat,

kerran kun koskevat,

kurihin kovaan kolautan

 

kalpeaksi kumautan

 

(v.2005)