Niin, aloin tässä päivittämään blogiani ilman innoitusta. Kello on jo vaikka mitä, mutta koska unirytmini on keikahtanut jo aika päiviä sitten päälaelleen, ei nukuta yhtään.

Käytiin tyttären kanssa grillillä juuri äsken yömässäystä harrastelemassa. Täytyy sanoa, että ihan nappiin eivät eväämme menneet, paitsi että omani oli kyllä ihan hyvä ananashampurilainen (nam), mutta jouduin luopumaan siitä tyttäreni hyväksi. Hän osti nimittäin porilaisen ja vieläpä vahingossa jonkun mahtikerrosjättiläismallin eikä tiennyt, että porilaiseen käytetään makkaraa lihan sijasta. Hänen mielestään tuo porilaismakkara oli hyvin ikävän oloista ja makuista, joten minä jouduin syömään tuon hänen annoksensa (edelleenkin joudun syömään lasten (22v.) jätökset) tai sen mitä jaksoin, sillä se oli todellakin valtavan kokoinen järkäle.

Toinen tuon rasvaa tihkuvan kalorikeon paksuista makkarasiivuista jouduttiin jo alkuvaiheessa mätkäyttämään roskapöntön uumeniin, sillä ilman tuota toimenpidettä leukojen paikoillaanpysyminen olisi ollut suuressa vaarassa. Vaihdoimme siis eväämme tytön kanssa, mutta jouduiin taipumaan tuon jättiläismäisen porilaisvuoren edessä ja jättämään leikin kesken ennen maaliviivaa. Tuntui ikävältä heittää ruokaa roskiin, eikä siellä ollut edes biojäteastiaa...voi voi.  Ja vaikka kellokin on jo kaksi,  on pakko sulatella vielä tovi ennen nukkumaanmenoa, muuten tulee vatsanväänteitä. Mutta ihan kivahan se oli pitkästä aikaa käydä ulkona syömässä, rennosti ja ilman kalorien laskemista.
Nyt ihan oikeasti kipristelee mahassa...uih ja voih...