Kävin lenkillä, puolimaratonille harjoitteluni on hyvässä vauhdissa. Alussa oli kieltämättä aika tuskaisia päiviä ja uskon puute uhkasi vallata mielen. Ajattelin, että tämän ikäisenä taitaa olla turhaa yrittää moista puuhastelua. Nyt on toinen ääni kellossa, enää ei lihakset edes kipeydy ja jaksan juosta jo melko kauan yhtäjaksoisesti (ainakin 20 min...heh..). Äsken kävin peräti tunnin lenkillä, eli sinä aikana juoksin ainakin 50 minuuttia, kävellen välillä vain muutamia minuutteja. Tyttären koira, joka on hoidossa minulla, oli mukana ja oppi jo matkan puolivälissä, että tässä TODELLAKIN ollaan lenkillä eikä haistelemassa ympäristön maukkaita tuoksuja.
Alussa meni hiukan sellaiseksi "retuuttamiseksi" tuo homma. 

********

Oli ihan valtavan hieno kuutamo, lenkkipolkuni kulkee ihan metsän siimeksessä ja kuun loisteessa oli todella vaikuttavaa hölkätä kuunnellen mielibändini sielunsopukoiihn asti pureutuvaa musiikkia. En varmastikaan voi koskaan täysin ymmärtää, miksi nautin näin suuresti juuri heidän tuotannostaan. Se vain saa joka kerta sydämen värisemään sellaista iloa ja onnea, jota en aikaisemmin tiennyt olevan mahdollista tuntea musiikin kautta. Melko lähelle olen päässyt aiemminkin, mutta en koskaan näin pitkälle. Tämä hipoo jo valaistumiskokemusta :)

Tämä on niin uskomatonta, vaikka onkin totta! Koko elämäni on pyörinyt musiikin ympärillä enemmän tai vähemmän, lapseni ovat muusikoita, lasteni isä on musiikin ammattilainen, itse olen opiskellut laulua ja esiintynyt monenlaisissa tilanteissa ja kokoonpanoissa. Mitään tällaista en ole kuitenkaan ennen musiikin avulla itsestäni löytänyt. Tätä tietynlaista heittäytymistä (tai heittämistä) alitajunnan vietäväksi, jonka avulla löytyi se puuttuva avain johonkin todella aitoon kokemiseen itsessäni, intuitioon, rohkeuteen ja rakkauteen. Se vain odotti oikeaa hetkeä, oikeaa musiikkia, oikeaa avoimuutta. Ja se kauan kadoksissa ollut löytyi. Joku lapsuuden viattomuus ja puhdas ilo.

"Cos the love you use to feel is still there inside" (by Poets/Fragile)

Näin tässä aina käy kun alan puhumaan tästä, alan saarnaamaan. Olen kuin mikäkin Poetspappi Olispa muuten aika kiva ammatti. Siinä voisin yhdistää sanataiteen, esiintymisvietin ja viedä hyvää sanomaa samalla eteenpäin.

Taisi olla tuo ihana kuu ihan liikaa sittenkin...
.