Mikä parasta kuin vapaus olla oma itsensä ja sanoa toiselle...

 

Jospa olisit vain siinä

 

rakkaani, kysyt

mihin sinua tarvitsen

mihin sinua käyttäisin

 

mitäpä jos levittäisit takkisi

sateella lammikoiden päälle

 

ja olisit ritarini?

 

paikkaisit pyöränkumini

ja sydämeni pistohaavat

 

olisit pelastajani?

 

mutta entäpä jos en

tarvitsekaan sinua

jospa vain haluan sinua

 

jospa vain haluan olla kanssasi

 

riittääkö se sinulle?

 

Niin, riittääkö meille se, että saamme olla rakkaamme kanssa ilman vaatimuksia, tarpeita, suorituksia? Vain olla.

 

Usein minusta tuntui vaikealta kaikki...

 

Pinnalliset kuviot

 

syvällä uinut minä

ei raukka osaa pinnallisia kuvioita

 

tahdoin tarjota pohjatietoa

mutta ei sille ollut käyttöä

 

on turhat perustukset

kertakäyttökehot

pintapyrähdykset

 

tahdon sukeltaa

takaisin tuttuihin väreihin

 

niihin käsittämättömiin

 

En osannut olla hienovarainen ja tajuta, että halusit sanoa vain...

 

Ole mulle kaunis

 

kohdattiin silloin kerran

ja minulla liian kiire näyttää

kaikki heti

 

pyöräytin itseni

nurinniskoin eteesi

 

ei kaunis näky

 

eikä sinulla mitään tarvetta

syväanalyyseihin

 

milloin opin

että ihminen nurinpäin

ei näytä hyvältä

 

milloin opin

että jokainen meistä

haluaa ainakin ensin

 

sen hyvännäköisen

 

Ja niin usein tunsin olevani kaikissa ihmissuhteissani pelkkä...

 

Amatööri

 

toivoin tulevani ymmärretyksi

kertomalla ajatuksistani sadoin sanoin

 

luulin kunnioittavani sinua

avaamalla sydämeni eteesi

 

ei ollutkaan niin helppoa

 

sinun mielestäsi olisi tarvittu uusi minä

ja koko joukko-osasto uusia sanoja

 

ennen sanomattomia

ennen kirjoittamattomia

 

ja valitettavasti minä en ole

niin taitava runoilija

 

ihmisenäkin kai amatööri

 

Oli tilanteita, jolloin halumme eivät kohdanneet ja rehellisyyteni tuotti pelkkää...

 

Epäonnea

 

ei sinulle kelvannut

rehellisyyden nimessä tunnustettu

tunteettomuus

 

vai oliko se tunnetta, joka ei

kohdannut sinua juuri silloin

 

tai tuskin koskaan

 

sinuahan silloin loukattiin

verisimmin kai ikinä, riistettiin

ja petettiin

 

ja minuun koski se, että vain

tietyllä tavalla tuntemalla

voisin olla sinun lähelläsi

 

se, että meidän tarpeemme

repivät rikki rakkauden, joka

olisi voinut olla elossa

 

joka olisi voinut olla juuri sitä

mitä sinäkin toivot

mitä minä haluan

 

aitoa ja puhdasta

vaatimatonta ja kevyttä

 

jotkut kutsuvat sitä ystävyydeksi

jotkut muut taas epäonneksi

rakkaudessa

 

Niinpä niin. Ei ole helppoa olla ihminen - epätoivoinen ihminen. Mutta periksi ei anneta.

 

Mistä löytää se meille juuri oikeaa rytmiä soiva...

 

Rakkausrumpu

 

puhutaan salaa sydäntemme

pehmeillä ja varmoilla liikahduksilla

 

annetaan lyöntien rummuttaa

kiihkeydellään rakkautemme määrää

 

sydän ei valehtele ja se kuulee parhaiten

vain toisen sydämen totuuden

 

Joskus tuntuu, että etsimällä vain työnnän kauemmaksi sen mitä kaipaan.

 

Onneksi sinä, kuka olitkaan, annoit niihin hetkiin...

 

Pisarasi

 

katsoit minuun ymmärtäen

ainakin haluten ymmärtää

 

ja annoit pisaran toivoa

 

sen pisaran sivelen silmilleni

ja katson sen läpi uudelleen

 

näen askeleen eteenpäin

 

ethän vähättele

pisaran voimaa

 

Pisarassa on kaikki.

 

Entä sitten palvonta? Ihanaa olla sen kohteena, mutta joskus tulee aika kohdata...

 

Näkymättömän sortuminen

 

suitsuttakaa, palvokaa

huokailkaa ihailunne

sokaiseva harso

 

langetkaa jalkojeni

juureen uudelleen

ja kohottakaa minut

pylvään päälle

 

sen ohuen ja huojuvan

läpinäkyvän ja hiljaa

vakaasti murtuvan

 

mutta muistakaa

se en ollut minä

(vai olinko kuitenkin)

joka pylvään rakensi

 

tuo läpikuultavan kevyt

niin äänekkäästi kaatuu

 

minun rakentamani

sinä ja hän arkkitehteinä

 

sirujen keskellä

laulamme toisillemme

lähempää ja selvemmin

 

Laulamme lähempää selvemmin.

Saisinpa laulaa vielä kerran sinulle, joka...

 

Teit minusta enemmän

 

teit minusta enemmän minut

voiko ihminen enemmän

antaa kuin vapauden heikkoudelle

 

voiko ihmisyydeltä enemmän

vaatia

tekoja tietoa, taitoako?

 

vai mahdollisuus kääntää

vatsapuoli ylöspäin

ja armahduksen toivo

 

siinä kaikki rakkaus

siinä lämpö ja turvallisuus

 

sitä sinä olit

 

kuin lämmin haude

kipeällä vatsallani

 

Tällaiset ihmiset ovat aarteita.

 

Tielleni on kuitenkin eksynyt myös heitä, joiden kanssa minusta on kasvanut....

 

Liikuttumaton

 

en pelkää enää pakoasi

en lamaannu

tulen luoksesi tällaisena

ja katson perääsi

rauhallisin mielin, jos

päätät kadota

 

mutta minä valitsen

minun seuraavan siirtoni

enkä pelkää sinun

liikkeittesi voimaa

niistähän puuttuu vain

se jokin, joka

liikuttaisi minua

 

mutta jos liikutkin kohti

miten minun silloin käy?

 

Tulla kohti onkin jotain todella pelottavaa, sillä silloin on kohdattava avoimesti, otettava haaste vastaan, kyettävä vastaamaan...

 

Kyllä tai ei

 

et tahdo sanoa ei

koska pelkäät menettäväsi

uskosi omaan hyvyyteesi ja

oikeutukseesi elää

 

sanot aina kyllä

nyt olet ansainnut elämän

mutta menettänyt

elämänhalun

 

Eli sanomalla ei, voi vastaan tulla...

 

Menetyksiä

 

onhan siinä riskinsä kun jättää

viimeinkin väliin sen viimeisen kerran

 

voi menettää monta unetonta yötä

monta hekumallista pakohetkeä

monta hunajaista viritelmää

uuden toivon taivaalla

 

voi menettää monta helvetillistä

tunteen taistoa

 

ja kun ne on menetetty, kuinka

vähän heistä on lopultakaan jäljellä

sinun elämässäsi

 

sen suurimman rakkauden haudalla

ei kasva edes jäkälä

 

Menettäessään voi saada ja ihmisestä voi tulla...

 

Kevyt kuin henkäys

 

äly on jättänyt minut

vapauttanut ajattelun kahleista

 

siinä hinta niistä monista

pudotuksista

 

jäljellä henkisyys

niin ainakin on sanottu

 

vieläkun tietäisin mihin sitä

käytetään

 

muuhun kuin leijumaan

tavoittamattomissa

 

Oppia ikä kaikki, henkisyydelläkin on paikkansa ja olenhan palannut jo maan pinnalle. Parasta on, kun aina voi uudelleen nousta leijumaan. Ja mikä kaikkein parasta, voi sanoa pelkäämättä enää hullummaksi tulemista...

 

Hullutellaan

 

opeta minulle kärrynpyörä

ja tehdään yhdessä monta sellaista

 

koskaan ei ole liian myöhäistä

hullutella itseään irti vakavuuden

ja pysähtyneisyyden koukusta

 

jossa riippuminen on kyllä

yksinkertaista mutta puuduttaa pian

lihaksesi ja lopulta et osaa

edes kävellä

 

Ja järjestää sen kunniaksi...

 

Entisten hullujen kokous

 

siinä me istuttiin epävarmoina

toistemme mielialan mutkista

 

me omituiset mutta

ihan tavalliset kai sittenkin

 

ihmeteltiin

miten nuo niin kummalliset

voikin olla niin normaaleja

 

olla niinkuin kaikki

 

siinä me yritettiin tottua 

olemaan sittenkin tavallisia

eikä siihen heti totu eikä

helposti haluakaan

 

Silti sanon käsi sydämellä...

 

Jo vain hulluksi

 

minun epäillään tulleen hulluksi

niin, eivätkä he tiedä, miten

terveellistä se on

 

olenhan jo sanonut ennenkin sen

ja näin se menee

 

kun toiset luulevat, minä tiedän

alan parantua elämään

 

(jatkuu)