Mun nuoruuden musiikkia oli Bee Gees. Oli siellä muitakin tärkeitä artisteja, mutta Bee Gees oli varmaan aika ykkönen jossain vaiheessa. Ainakin silloin kun kävin katsomassa elokuvan Saturday Night Fever ja heidän musiikkinsa siivitti elokuvan koko loistoonsa. Olin joku 17 v. Omasta mielestä tosi iso ja aikuinen. Kokemuksieni perusteella olinkin ikäloppu, mutta henkisesti kuitenkin aika pieni tyttö.

Nuoruus oli silti nuoruutta. Jotenkin ihanaa ja täysin vapaata raihnaisuudesta ja muodon katoavaisuudesta. Nyt nuokin asiat ovat tulleet tutuiksi. Osaan silti palata nuoruuteen hetkittäin, kykenen olemaan se ajaton hahmo, jonka elämä välillä ja joskus koko ajankin oli vaikeaa ja tuskaista, mutta joka silti jollain lailla oli kuolematon kaiken edessä.

Tässä yksi ihan suosikeistani Bee Geesin biiseistä. Tuo kaiketi huolella tehty video herättää kuitenkin hiukan outoja tunteita nykyajan videokulttuuriin tottuneelle? Hmm. Mutta kenties joskus vähemmän on enemmän. Ja se täytyy kyllä sanoa, et lauluntekijät on hyvin esillä videolla, mistä pidän paljon. :)

 

How Deep Is Your Love by Bee Gees