Apua, mulla on nähtävästi menossa sellainen "kaiva mielibändin musasta irti kaikki se, mitä nyt voit ja osaat" -vaihe. Siispä aloin kuunnella tätä Jealous Gods-albumia pitkästä aikaa sillä silmällä. Mitä uutta tämä albumi minulle voi tarjota tänään??

No, itseasiassa olen hirveän laiska kaivelemaan, kuuntelen kyllä sujuvasti vaikka sata kertaa peräkkäin biisejä, mutta...

Siispä, en viisastunut juurikaan tämän albumin uudelleen kuuntelussa. Mutta biisi Jealous Gods kyllä herätti ihan uusiakin tunteita. Ensinnäkin sen, että todellakin olen "The Jealous God" jos nyt ihmisestä jumalaa voi tehdä, ja miksei voi? Se riippuu näkökulmasta.

Miksi tuo tunne oli uusi? Se olikin uusi vain osittain, olen koko ajan kokenut olevani juuri tuollainen, mutta nyt vasta ja taas tajusin, miltä se tuntuu. Se ristiriita egon halujen ja syvimmän viisauden välillä. Se on pieni helvetti, sitten kun sen oivaltaa. Toisaalta, kun sen oivaltaa, se onkin se juttu! Se jokin, jota kohti kannattaa suunnata. Ehkä sieltä löytyy vastaus?

 

Jealous Gods (albumi 2014)

Ja mielibiisini tällä levyllä on Clear Blue Sky...of course...ja Rogue...ja...Jealous Gods ja ohan niitä... KIITOS POETS!!