Eräs vanha runoni jotenkin huvittaa minua, se onkin tavallaan tarkoitettu myös naivistiseksi runoksi menetetyn rakkauden tuskissa kieriskelevälle ihmiselle. Muistanpa vielä nuo ajat...huh, huh. Mutta noita samankaltaisia tunteita tässä koettu ihan viime kuukausinakin ilman suhdettakin. Osaan järjestää aika ajoin itselleni riipiviä rakkaustuskia ihan vain "huvin" vuoksi. Teen ne vaikka kiiltokuvista, paperinukeista tai sitten rakennan hiekkalinnoja, korkeita tikapuita kohti kuuta, teen pilvistä sydämiä, perhosia tai jopa kaupunkeja, joihin voi eksyä, jos siellä liian kauan vaeltaa. Ai että on kiva olla edelleen "aikuinen".

*************

Kiduttavan kaunis


Silmäsi sädehtivät sokaisivat silmäni,
ripsesi räpyttelivät valheen verkkoja
viattomasti

Leukasi kuoppa, unelma unissani,
suutelen leukasi lovea ja lankean siihen
loputtomasti

Hymykuoppasi hurmaavat, haihtuvat haaveet
poskillasi, kosketan niitä
kaipaavasti

Kiduttavan kaunis sinä,
kuljet unissani sydämeni sokkeloisilla
kivikujilla
- liian kauan


(v.2005)