Näitä yhden päivän vapaita meillä hoitajilla piisaa. Väsyttää, mutta samalla tuntuu, että on melkein pakko lähteä bailaamaan tai ainakin jonnekin ihmisten ilmoille iltaa viettämään. Vaikka olenkin ollut ihmisten kanssa koko päivän...tai koko viikon. Fiilis ei vaan ole sama, kuin vapaalla ihmisiä tavatessa. Outoa sinänsä, sillä meidän työpaikalla ollaan kuin kotona. Nauretaan, joskus itketään, puhutaan tunteista ja jopa uskonnosta, tänään uskostakin. Enkelit, politiikka, kuolema ja mitä oudoimmat vaihtoehtohoidotkin kulkevat keskusteluissa mukana sulassa sovussa.


Silti kaipaan olla jossain ilman työasua, ilman vaatimusta olla valmiina osaamaan kaiken, mitä työ vaatii. Haluan olla osaamaton ja vain ottaa vastaan.

*************************

Mainostanpas tässä myös yhtä mainiota kirjaa, jota suosittelen kaikille, jotka kuvittelevat, ettei tuo toinen ymmärrä mistä multa tuntuu...Luen tätä nyt toista kertaa ja hyvältä maistuu vieläkin. Ensimmäisellä kerralla olin pudota yöllä sangystä lattialle hirmuisten naurukouristusten vallassa v. 2003. IHANA TEOS!!

Tämä kertoo niistä kokemuksista, joita meillä kaikilla on, mutta joille ei ennen ole ollut nimeä. Tässä kirjassa niille on nimet ja selitykset. Ja ne "nimet" ovat suomessa löytyviä paikkojen nimiä, siis maantieteellisesti.

Elimäen kootut tarkoitukset (Douglas Adams, John Lloyd)
Suomeksi kirja on sovitettu Silja Hiidenheimon, Kirsti Määttäsen, Tuomas Nevanlinnan ja
Tarja Roinilan toimesta.

Ja otteita kirjasta:

KYRPAR (s.)
Yöbaari, jossa on pelkästään naista hakevia miehiä eikä ainuttakaan naista

LEMMAKKALA (s.)
Yhtäkkinen tyystin järkeenkäymätön hellyyskohtaus iänikuista puolisoa kohtaan.

LILLBY (s.)
Juuri ennen piristymistä tirautettu viimeinen pieni kyynel

*********************

Ja nyt rimpsalle....