Jos huiputtaa vaaran, onko silloin suurin taikuri koskaan?

Ok, se siitä omakeksimästä vitsistä.

Kävin tänään huiputtamassa Valtavaaran. Kuva "melkein" huipulta ohessa.

DSC_3181.JPG3.jpg

Kirjoitin facebookin, jossa en ees nykyään juurikaan käy, tämän kuvan yhteyteen seuraavasti (huomioi väsy, en jaksa uudelleen ajatella tätä asiaa). Siis näin: "Kun yksin "vaeltaa", niin helposti se matka tuntuu paljon pitemmältä ja haastavammalta. Kun ei oo ihan varma, miten ja mitä sitä osaa ja jaksaa ja kaikki. Ja kun kukaan ei vierellä tsemppaa. Mut ihanaa, et tämmösillä "pikkuretkillä" voi harjoitella luottamaan ihan vaan itseen. Ja sitten oppii hakemaan sitä tukea. Mä itseasiassa tuon muutaman (n.6) kilometrin aikana puhuin aika monelle. Yhdeltä sain kartan, toiselta muita neuvoja, yhdeltä kannustusta ja vaikka mitä. Yksin vaeltaessa susta tulee hyvässä lykyssä aidolla tavalla sosiaalinen olento ja ymmärrät, miten me ollaan toisistamme riippuvaisia jossain mielessä aina, vaikka pyrkisimmekin selviämään yksin."