Allaoleva kirjoitus tekis mieli hävittää tuosta hiiteen, mutta olkoot muistuttamassa itseänikin siitä, että mitä sitä tulee touhuiltua syksyn synkeinä viikonloppuina. Jostain syystä olen aika lailla alakuloisissa tunnelmissa ja toisaalta taas kuin hypomanissa ja tuo yhtälö ei ole koskaan ollut se paras minulle...tuskin kellekkään. Aivojen pienuudesta en tiedä, mutta ainakin ne ovat tiitterät tekemään päätöksiä. Yhtä ja toista on tullut suunniteltua viime päivinä. On tehty päätöksiä ja peruttu niitä. On hihkuttu ja hävetty, hypitty ja oltu lamassa, naurettu, laulettu ja itketty. Hypitty seinille, halailtu, pussailtu  ja sitten piilouduttu vuoteen uumeniin pakoon pahaa maailmaa. Livemusiikkia on tullut nautittua oikein olan takaa. Eilenkin pari tuntia hyvää kitara-laulumeininkiä. Jep.
Kyllä tämä tästä....pakkohan se on.