telkesit minut suloisuutesi ja

salaperäisyytesi puutarhaan


siellä harhailen ilman minkäänlaista

kykyä suunnistaa ulos

ilman taitoa löytää enää sinne

missä unelmat olivat vielä

pieniä ja uskottavia


sinun puutarhassasi kasvaa hedelmiä

joiden viattomuus on pettävää


yksi ainoa makupala

ohimennen napattu maistiainen

ja olet mennyttä, syösty järjettömyyteen


armahtaisit jo vähän, sinä

joka jätät jälkeesi unelmariippuvaisia

olemattomaan uskovia

rakkauteen takertuvia


ikuisesti tuomittuina etsimään sitä

mikä vielä ennen oli mahdotonta