Tämän runon viimeinen lause oli alunperin: "sanotaanko sitä tunteeksi". Mietin joskus, että miksi olen valinnut sanan "tunne", se ei tuntunut sopivan tuohon, koska tunne pitää sisällään niin monia ulottuvuuksia. Pelkokin on tunne ja runo kuvaa kuitenkin jotain muuta, oikeastaan pelon vastakkaista kokemusta. Olin luultavasti niin hukassa omien tunteideni kanssa, että pelkkä sana "tunne" kuvasi minulle rakkautta ja jotain sellaista, joka vie mennessään täydellisesti.
Sitten kun
sitten kun sulan
sinun syliisi
kun valun hunajana
pitkin sileitä olkapäitäsi
kun unohdan kaataa
päällesi palavan
laavasateeni
sitten kun luet huuliltani
sitten kun kuulen silmistäsi
muutakin kuin
pelon mustan muurin
sitten olen kai kuollut
tai tullut hulluksi
siirtynyt järjen
tuolle puolen
sanotaanko sitä rakkaudeksi?
Kommentit