Tämän runon viimeinen lause oli alunperin: "sanotaanko sitä tunteeksi". Mietin joskus, että miksi olen valinnut sanan "tunne", se ei tuntunut sopivan tuohon, koska tunne pitää sisällään niin monia ulottuvuuksia. Pelkokin on tunne ja runo kuvaa kuitenkin jotain muuta, oikeastaan pelon vastakkaista kokemusta. Olin luultavasti niin hukassa omien tunteideni kanssa, että pelkkä sana "tunne" kuvasi minulle rakkautta ja jotain sellaista, joka vie mennessään täydellisesti.

 

Sitten kun

sitten kun sulan
sinun syliisi

kun valun hunajana
pitkin sileitä olkapäitäsi

kun unohdan kaataa
päällesi palavan
laavasateeni

sitten kun luet huuliltani
sitten kun kuulen silmistäsi

muutakin kuin
pelon mustan muurin

sitten olen kai kuollut
tai tullut hulluksi

siirtynyt järjen
tuolle puolen

sanotaanko sitä rakkaudeksi?