Virkkasin tyttärelle pienen maton kylppäriin. Koko 60x90. Oli helppoa kuin heinänteko, eli ei ihan mutkatonta aloittelijalle. Periaatteessa täysin yksinkertaista, mutta kuitenkin...niin...huomasin, että itsessa asuva suurpiirteisyys ja taiteellinen vapaus ei sovi virkkaukseen silloin, kun sitä vasta aloittelee. Huomasin jossain vaiheessa, että silmukkaluvun laskeminenkin on ihan järkevää, jopa käytännöllistä pitkin matkaa. No, nyt matossa on vaihteleva määrä silmukoita eri kerroksessa, mutta ei pahasti. Pahempi oli virkkaamani kaulaliina, jossa huomasin vasta loppumetreillä, että se oli vain levennyt ja levennyt...oli pakko purkaa puoliväliin ja ottaa perfektionistisempi asenne mukaan työhön. Siitäkin huolimatta matto koki hiukan samaa ongelman toistoa. Sätin itseäni eilen ja ajattelin, etten taida osata tehdä mitään kunnolla, mutta nyt ajattelen, että osaan kyllä vaikka ja mitä, mutta olen vain kärsimätön luonne. Haluan nopeasti valmista ja sillä on seurauksensa, jotka on vain kestettävä tai sitten on opeteltava kärsivällisyyttä...arghh...

Mutta virkkaaminen on niin kivaa. Seuraavaksi teen koreja lahjaksi pojalleni ja hänen vaimollensa uuteen kotiin. Jee!

_DSC8243_filtered%20%282%29.jpg