Ne suuret muutokset, joita olen kypsytellyt jo pitkään, ehkä vuosia, alkavat saada konkreettisia muotoja pikkuhiljaa. On aika katkaista tämä side, mikä minut tälle paikkakunnalle sitoo ja lähteä haistelemaan muuta. Ehkä palaan takaisin nöyränä naisena ja olen kiitollinen kotikaupunkini rauhallisuudesta entistä enemmän, mutta joka tapauksessa tarvitsen tähän vaiheeseen muutoksen joka pöllyttää entisestään kaikkea jämähtänyttä uuteen uskoon itsessäni. Jännittäähän tuo. Vatsaa vääntää ja ahdistaakin. Mutta ei kai mitään suuria päätöksiä tuosta vain tehdäkään, ilman tunteita ja haikeutta. On aika nostaa ankkuri, niin kuin eräässä runossani sanon..".nostaa se hiuskarvan varaan"...tosin tässä tapauksessa ei lähdetä niin hennoin eväin liikkeelle, vakka se siltä tuntuukin henkisessä mielessä. Hirveän pelottavaa oikeastaan. Melkein koko ikäni olen asunut täällä. Klups...*kylmää hikeä...*