Edelliseen kirjoitukseeni viitaten, jotkut ne uskaltavat kirjoittaa, vaikkapa pelkästään ikävistä asioista yhdessä biisissä. No, en ymmärrä täysin tuota lyriikkaa, mutta kyllä se hyvin "depressiiviseltä" vaikuttaa. Suomenkielinen versiokin on hyvin ankea, mutta ihanan ymmärrettävällä tavalla. Siihen kykenin samaistumaan aika lailla kokonaan.

Olen aina tykännyt tästä kappaleesta.Tämähän on nuoruuteni musiikkia ja kuten jo sanoin, isoon osaan tuosta lyriikasta (suomenkielisestä varsinkin) voin hyvin samaistua. Melkein kuin minusta ja elämästäni laulettaisiin. Siksi varmaan tykkäsinkin tästä teininä tosi paljon.

Hyvin sävelletty teksti voi näköjään pitää sisällään mitä vaan. Ja miksipä ei? Miksi biisiä ei voisi tehdä pelkästään ikävistä tapahtumista, ilman toivonkipinääkään, sitähän elämäkin usein on. Luulen, et tää biisi on vedonnut juuri tuolla autenttisuudellaan. Se on vaan niin totta, ainakin joskus.

Kiitos siis tästä biisistä, jota vieläkin kuuntelen, joskus jopa hymy huulilla.

Alone again (Naturally) by Gilbert O'Sullivan