Tää biisi, tää Egotripin biisi on niin loistava. Ja tuo video, aijai, sekin on niin valaiseva, sillä se kertoo vielä enemmän siitä kuinka "rakkaus", tämä maallinen rakkaus on niin kovin häilyväistä. Jotenkin tässä kappaleessa yhdistyy meidän ihmisyytemme, toivon herääminen ja toisaalta se, kuinka me hyvin helposti takerrumme siihen ajatukseen, että joku, se yksi ihana ihminen siellä jossain, on ainoa joka voi pelastaa meidät. Biisi ei ehkä paljasta tuota ajatusta selkeästi, mutta videosta se käy ilmi, ainakin minulle se puhuu juuri siitä - yliromantisoinnin vaarasta. Samalla tämä biisi antaa kuitenkin luvan olla juuri sellainen "hölmö" (kuten suurin osa meistä on), joka ihastuksen vallassa uskoo taas elämään ja jaksaa uskoa vaikka mihin. Sellaisia me ihmiset ollaan, ennen kuin aletaan ymmärtää enemmän, mutta se onkin jo uusi tarina. <3

ASFALTIN PINTA

Ps. Paljastan, että kuuntelin tätä biisiä paljon silloin joskus, ja kuin tilauksesta, melkein heti minulle tapahtui juuri tämä asia mistä biisissä kerrotaan. Olen kokenut tämän täydellisesti omassa elämässäni. Täydellinen minä. :D