sisälläni pohjaton kuilu
valmiina imemään

kaiken sen valon ja lämmön
jonka voit jakaa

ei tuo syvyys tunne lämmöstäsi
kuin häviävän humahduksen

katoavan kaiun äänesi
pehmeydestä

pystytkö sinä täyttämään
lävitseni kiitävän tyhjyyden?

et, enkä tahdokaan niin

ehkä murrun silmiesi
sinisestä seesteisyydestä

ehkä antaudun sinun
uskosi voimasta

ehkä uskallan kietoutua
kaiken antamasi ympärille

niin suurella rohkeudella

että löydän kuiluni pohjalta
vielä omankin ihoni lämmön

*****

Kirjoitettu joskus kauan, kauan sitten... mutta sopii jotenkin edelliseen postaukseeni.