"On helpompaa olla näkemättä kuin nähdä, sillä näkeminen ja kuuleminen vaatii toimenpiteitä. Se vaatii muutosta, asioihin tarttumista. Elämme usein tietämättämme vanhoissa kulisseissa ja pidämme kädessämme vanhaa kuvaa. Mutta jos saamme jostain näkevät silmät ja kuulevat korvat, vaikkapa vain pieneksi hetkeksi, havahdumme ja alamme kuulla nitinää ja kolinaa. Ehkä silloin alamme myös katsoa ympärillemme tarkemmin ja nähdä nuo huojuvat kulissit. Tämä on alku. Joskus kulissien täytyy kaatua kokonaan ympäriltämme ennen kuin todellista muuttumista alkaa tapahtua. Silloin luovutaan kaikesta. Hyvä puoli raunioiden keskellä seisoessa on se, että silloin tähtitaivas on kirkkaana yläpuolellasi ja edessäsi siintää avara maisema, ja tunnet elämän tuulen välittömän kutsun. Siinä hetkessä sydämessä uinuvalle todelliselle unelmalle on lähetetty tilaus."
Tuo ylläoleva on pätkä runo/proosateoksestani Unelmien Tiellä, jonka tein tai täydensin proosatekstein v.2009. Aloin pitkästä aikaa lukea sitä läpi. Se kertoo runojen ja proosatekstin avulla omasta silloisesta käsityksestäni unelmista, unelmoinnista ja unelmien esteistä. Ehkä olen nykyään muuttunut, enkä ehkä kirjoittaisi ihan kaikkea samalla tavalla, ehken kirjoittaisi unelmista lainkaan? Ehkä kirjoittaisin vain nykyhetkestä ja sen ihmeistä? Toisaalta kun luen tuota teosta, en myöskään muuttaisi paljoakaan. Se niin riippuu siitä, miltä tasolta me asiaa katsomme. Olen kyllä mielissäni, että tuonkin joskus kirjoitin. Se on osa historiaani ja elämän tarkoituksen etsintääni. Unelmista, unelmoinnista voidaan varmasti olla montaa mieltä. Joillekin unelmat ovat elämän kantava voima ja niiden tavoittelu elämän tärkein asia. Itselleni tänä päivänä unelmilla on aika pieni osuus elämässä. Enemmän toivoisin kykeneväni elämään arkea ja tätä hetkeä täydemmin. Etten pakenisi sitä ja omaa itseäni kaikkine tunteineni ja pelkoineni mihinkään haaveiluun ja kuvitteluun. Toki aidot unelmat ja tavoitteet ovat viestejä tulevasta. Ehkä vain ne unelmat ovat saavutettavissa, jotka oikeasti ovat jo meissä. Emme vain tiedä sitä vielä ja luulemme sitä unelmaksi. Niin, kukapa tietää.
Kommentit