Tämä on vuosien takainen runo, joka kertoo siitä, kuinka polttavat tunteet ja kaipaus vievät lähes tuhon partaalle etkä edes ymmärrä mitä oikeastaan tapahtui ja miksi. Kun yllättävä ja saavuttamaton rakkaus repii tieltään pois pelkoa ja saa vanhatkin sielun arvet huutamaan kivusta.
Riekaleina
olet kaukana kuin tuuli
jonka kosketus
hyväili äsken olkapäätäni
nyt se jo menee omia teitään
eikä muista koskaan
koskettaneensa erästä
nyt olkapäälläni roihuaa tuli
kuin olisit kaatanut sytykkeeksi
menneen elämäsi tuskat
eletyt elämäsi huutavat
ihollani, haaveesi puhaltavat
liekkeihin voimaansa
tulit hentona henkäyksenä
nyt olet puhuri, hirmumyrsky
raivoava tuli ja vihaat minua
vihaat kauneudellasi minua
ja minä palan kiinni tähän
tuskaan, tähän päivään
joka ei etene, joka ei halua
luopua uhristaan
palan kiinni kadonneeseen
etkö tunne kuinka riipun
sinussa kiinni, riekaleina
tuulessasi
Kommentit