Tuo otsikko on Tommy Tabermannin runokirjan nimi. Löysin sen viikonloppuna kirjahyllystäni ja aloin lukea sitä taas vuosien tauon jälkeen. Olin ja olen edelleen kovin vaikuttunut lukemastani, niin täsmärunoutta omiin tunteisiini liittyen tässä kirjassa on. Tommy on mielirunoilijani ja ei vähiten siitä syystä, että hän runoilee syvästi tunteella ja samalla hyvin helposti ymmärrettävällä tavalla, vaikkakin ilmaisut ovat runollisia ja kielikuvat erikoisen upeita. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut vaikeasti tavoitettava runoilijana, uskon että hän todella halusi olla kansan runoilija ja sitä hän olikin.

Tässä kyseisessä runokirjassa käsitellään yksinäisyyttä ja erilaisuutta eikä erotiikkaakaan ole unohdettu. Sehän on Tommyn runojen yksi perusjuttu;  erotiikka rakkautta unohtamatta. Kirjan takakannessa lukee: "Yksinäinen tyttö ja yksisarvinen on kertomus kahden yksinäisen ja erilaisen olennon kohtaamisesta maailmassa, jossa pedot vaanivat kaikkialla ympärillä, aistillinen ja romanttinen kertomus ystävyyden, rakkauden ja intohimon voimasta kaataa kaikki esteet."

Itkin lähes joka runon kohdalla, tuntui kuin runoilija olisi puhunut minulle, ja minulle ainoastaan. Mutta tätähän juuri on hyvä runous, se on kaikille yhteisten tunteiden sanoittamista ja Tommy oli siinä tehtävässä ihan yksi parhaita. Rauha hänen muistolleen ja suuri kiitos elämäntyöstään rakkauden, sensuellin läheisyyden ja ihmisyyden puolestapuhujana.

 

Rakkauden jano

on ainoa jano

joka ei poistu juomalla

Niin kuivat ja rohtuneet

ovat sydämen huulet

pitkästä rakkauden janosta

Mitä tulee yksinäisen tehdä

että rakkauden jano

lakkaisi kirkumasta

kuin lokki

tyhjän pesän yllä?

Lakkaako rakkauden jano huutamasta

jos laittaa käden sydämen suulle

ja painaa kaikin voimin?

Kahta kovemmin huutaa rakkauden jano

hänessä joka laittaa käden suulle

kuin kiven haudalle

 

-Tommy Tabermann-