Mikähän on pisaran tarina? Vesipisaran, veripisaran, kyynelpisaran, ja minkä vain nestepisaran. Sellaisen, joka ikään kuin laajenee saavuttaessaan kohteensa. Räiskähtää ja luo kosteita säteitä ympärilleen. Entäpä toivon pisaran, uskon pisaran, tai rakkauden pisaran tarina. Laajenevatko ne ja kuinka paljon? Laajenevatko ne vain vähän, vai kenties ihan loputtomasti luodessaan aina vain uusia ja uusia voimallisia hyvyyden pisaroita, kun ne luovutetaan pois? Onko niin, että antaessaan tosiaankin saa?
 
Punaisen pisaran kuva veripalvelun mainoksessa kuvastaa toivoa ja toimintaa toisten terveyden, jopa hengen pelastamiseksi. Miksi pisaran kuva? Koska pisarassa on kaikki. Kaikki alkaa pienestä. Merikin alkaa pisarasta. Isoihin tekoihin tarvitaan vain pieni pisara halua ja hyvää tahtoa. Rohkeilta vaikuttaviin päätöksiinkin on alussa vaadittu vain se yksi pisara uskallusta.
 
Tuo lähes näkymätön, mutta tärkeä pisara on jotain, jonka avulla voi nähdä edessään polkua sen yhden askeleen verran. Alkuun päästäkseen ei tarvitse tehdä suuria uhrauksia, maatakääntäviä toimenpiteitä tai yltää yli-inhimillisiin suorituksiin. Pisara muutoksenhalua riittää.
 
Joskus ainoa, mitä tarvitsemme avuksemme, on toisen elollisen olennon hyväksyntä, itseasiassa pelkkä yrityskin siihen voi riittää. Erotamme kyllä tuon vilpittömyyden ja aitouden pisaran. Voimme jopa kellua siinä. Niin suuri lopultakin on pisara.
 
Pisarassa on kaikki. Ja vain yksi pisara hyvyyttä kerrallaan riittää. Älkäämme säästelkö elämämme pisaroita, vaan pisaroikaamme, kuten tämä tekstikin tekee -  pisaroita säästämättä.
 
PISARASI
 
katsoit minuun ymmärtäen
ainakin haluten ymmärtää
 
annoit pisaran toivoa
 
sen sivelen silmilleni
ja katson sen läpi uudelleen
 
näen askeleen eteenpäin
 
ethän vähättele
pisaran voimaa