Tämä allaoleva "runo" on kirjoitettu kauan sitten, olisko vuonna 2005. Jaan sen ihan siksi, että nuo tunteet eivät ole täysin vieraita nykyäänkään (ainakin ovat hyvässä muistissa) ja siksi, että varmasti joku jossain kokee samoja fiiliksiä.

Huonohko päivä?

aamuhetkestä tähän hetkeen,
kuristavaa ajan tappamisen kipua,
hapuilua, pakenemista...piiloudu jo!

sotkeentuneena sänkyni sielun
saloihin, kiinnittyneenä kauhun
kahlein kiinni vuoteeni laitoihin

haen unesta uutta tunnetta, apua,
herään helvetin porttien kolisteluun
korvissani - helvetin häpeämättömät

painun ponnistelematta pohjalle,
maassa makaan ja maistelen multaa,
maistuu makean suolaiselle, katkeralle?