Aloitan uuden blogin. Pohdintaa ehkä enemmän, pelkkää päiväkirjatyyppistä kertoilua...en tiedä. Kirjoitan intuitiivisesti, se on paras tyylilajini. Olet tervetullut, vaikka blogi onkin vasta hätätilassa kyhätty, mutta tästä se lähtee. Jotain aion sinne kirjoittaa, luoja yksin tietää mitä. Vilpittömästi itseäni varten sen teen, mutta kommentteja en kaihda, vaan pikemminkin kaipaan. :)
Aiemmin oli mielessä tämän blogin lopettamista pohtiessani, että haluaisin aueta enemmän ulospäin, olla keskustelevampi, ja että tämä ns. yksinäisyyden tunne on saanut pohtimaan tämän runoblogin lopettamista, mutta itseasiassa uusi blogi jopa nimensä puolesta kertoo, että kirjoitan todellakin vain omaa itseäni varten. Se ei silti estä muita osallistumasta yksinpuheluuni. Olen oikeassa elämässä aikamoinen päällepuhuja (erittäin huono ominaisuus), se kertoo halustani saada tuoda ajatuksiani esiin, mutta samalla se kertoo pelostani olla näkymätön. Tuossa päällepuhumisessa on näet ikäänkuin hätätilanteesta kyse...jos en nyt äkkiä sano mielipidettäni, jään syrjään tästäkin kivasta juttutuokiosta. Huonoista tavoista on vaikea päästä eroon, mutta onneksi lähipiirissä on ainakin yksi ihminen, joka uskaltaa ääneen sanoa, kun noin teen. Se ihminen on tyttäreni. Ihana tyyppi.
Jätän tämän blogin elämään vielä omaa elämäänsä. Lisäilen runoja aina kun muistan ja haluan, joten olkaa tarkkana ja käykää kurkkaamassa jos pidätte runoistani. Niitä tosin voi löytyä tuosta toisestakin blogista. Kuka tietää, mitä sieltä löytyykään? Se ainakin tietää, joka käy asian paikan päällä katsomassa.
Kommentit