Olen kuunnellut tämän illan pelkästään Poets Of The Fallin "Revolution Roulette"-albumia. Ihastuin heihin juuri niihin aikoihin, kun tämä levy oli ilmestymässä ja sen jälkeen olenkin pitänyt lähes kaikesta, mitä he ovat tuottaneet ja levyttäneet. En ehkä ole tietoinen ihan kaikesta, missä he ovat olleet osallisina, mutta heidän omista levyistään olen aika tietoinen.

Pidän monenlaisesta musiikista, myös rankemmasta, ja tällä levyllä on sitä tarjolla minulle. Jaan tuon "Save Me"- biisin täällä, vaikka se ei olekaan mielibiisini tuolla levyllä. Sen sanoma ( jos minä mitään siitä ymmärrän) jotenkin koskettaa minua juuri nyt. Haluan tulla pelastetuksi ja kuitenkin, samalla, haluan pelastaa ihan ITSE itseni. Olla oman itseni herra, niinkuin sanotaan. En kuitenkaan selviä ilman muita. Tarvitsen muita peilaamaan itseäni, näyttämään, milloin menen harhaan, jos en itse sitä ymmärrä. Monella tavalla tarvitsen muita ihmisiä, jopa eläimiä kertomaan minulle, mikä on hyvää ja kaunista. :)

Save Me by Poets Of The Fall

Lisäksi jaan tämän albumin aloitusbiisin More. Ihan vaan siksi, et miltähän tämä biisi mahtaa tuntua Poetseista tänään? Noin seitsemän vuotta myöhemmin. Paljon on saavutettu - lisää. :) Ja myös siksikin jaan tän, et biisi on aika huippu. Jei!

More by Poets Of The Fall