Olen jotenkin levottomalla mielellä ja siksi laittelen näitä vanhoja runojani tännekin näköjään useampia peräkkäin. Osa on ollut jo aiemminkin, ehkä kaikki. Kevät ja moni muukin asia saa mieleni vähän poukkoilemaan, joten lueskelen omia runojani ja haen niistä kaiketi itseymmärrystä tai jopa lohtuakin tähän päivään.
Tämä En sure-runo on kirjoitettu 2013 ja kertoo erään ystävyyden katkeamisen aiheuttamista tunnelmista. Voisi kuvata myös parisuhde-eroa.
En sure
yhteinen matka
jostain alkaa, johonkin päättyy
en sure
ei helppo tie lopultakaan
ymmärrystä vain suorissa kohdissa
mutkissa törmäyksiä, vaatimuksia
alistumista
en sure taparakkautta
olenko tullut enemmän minuksi
vai sinä sinuksi
kun katosimme entiseen
se kaikkiko piti repiä nyt esiin
en sure eilistä
emme me toisiamme
menneisyydestä löydä nyt
se vain erottaa meidät
ei se että olisimme muuttuneet liikaa
en sure vieläkään
tästä alkaa uusi matka
ja meidän täytyy nyt erota
tässä risteyksessä
käännyn vasemmalle, sinä oikealle
molemmilla edessään hyvä tie
en siis sure
olihan meillä aikamme
Kommentit