Olen jotenkin levottomalla mielellä ja siksi laittelen näitä vanhoja runojani tännekin näköjään useampia peräkkäin. Osa on ollut jo aiemminkin, ehkä kaikki. Kevät ja moni muukin asia saa mieleni vähän poukkoilemaan, joten lueskelen omia runojani ja haen niistä kaiketi itseymmärrystä tai jopa lohtuakin tähän päivään. 

Tämä En sure-runo on kirjoitettu 2013 ja kertoo erään ystävyyden katkeamisen aiheuttamista tunnelmista. Voisi kuvata myös parisuhde-eroa.

 

En sure

yhteinen matka
jostain alkaa, johonkin päättyy

en sure

ei helppo tie lopultakaan
ymmärrystä vain suorissa kohdissa
mutkissa törmäyksiä, vaatimuksia
alistumista

en sure taparakkautta

olenko tullut enemmän minuksi
vai sinä sinuksi
kun katosimme entiseen
se kaikkiko piti repiä nyt esiin

en sure eilistä

emme me toisiamme
menneisyydestä löydä nyt
se vain erottaa meidät
ei se että olisimme muuttuneet liikaa

en sure vieläkään

tästä alkaa uusi matka
ja meidän täytyy nyt erota
tässä risteyksessä

käännyn vasemmalle, sinä oikealle
molemmilla edessään hyvä tie

en siis sure

olihan meillä aikamme