Näytin uutta kirjaani pojalleni, hän ei ehtinyt siihen tutustumaan tarkemmin, mutta totesi lyhykäisesti, että "...hmm, aika kiva....mut fontti sais olla isompi"... ja voin uskoa, että jos se olisi ollut hänen kädessään pitempään, olisi sieltä tullut kaikki ne virheet, mitä itsekin näin siinä heti alkuunsa :)) Siinä mielessä toivon hänen lukevan sen, koska palaute on varmasti rehellistä, jopa viiltävää ja sitäkin tarvitaan.

Poikani on rehellisyyden perikuva, eikä ole koskaan kaihtanut sanoa avoimesti mielipidettään asioista. Tavallaan pidän siitä ominaisuudesta hänessä. Joskus ne mielipiteet voidaan luokitella kategoriaan: "Sammakot ja muut samansukuiset otukset", mutta siltikin hänessä se on sitä jotain, jota tapaa hyvin harvoin kenessäkään. Suoruutta, joka ei ole ilkeilyä millään muotoa....vain kaunistelematonta ja toteavaa asioiden käsittelyä. Ja kyllähän siinä äitinä on joskus ollut kestämistäkin....

Jännää, että poika on ollut aina tuollainen tapaus. Jo syntyessään katseessa oli selvästi arvioivaa ja kriittistä otetta tähän kylmään maailmaan. Vähän kuin poika olis tuumannut heti nähdessään tän kaiken: " Ei hyvältä näytä, paljon olis korjattavaa, taidanpas huudahtaa nyt siihen malliin, että ymmärtävät mikä mättää".  Ihana poika se on, vaikka aina nähdessäni hänet joudunkin kehoittamaan pesemään edes vaatteensa joskus. Taiteilija, taivaanrannan maalari on hän ... hyvin erikoinen ihminen, jota arvostan paljon.