Nukuin iltapäivän puolelle, postiluukku kolahti jo aamusta. Pelkäsin, mitä sieltä nyt taas tuli ahdistamaan. Laskuja tai jotain muuta ikävää.En halunnut nousta katsomaan.  Nousin myöhemmin...paljon myöhemmin ylös ja näin jo kaukaa iloisen kirjekuoren, nuottiavaimella koristellun ja sitten muistin! Tyttäreni lähetti keikkataltiointinsa cd-levylle poltettuna, olimme siitä puhuneet, mutta olin jo unohtanut. Wau, mikä päivän aloitus. Ihana levy, ihana keikka, mahtavia suomalaisia biisejä. Tunnelmointia ja hieman kepeyttäkin, mutta vain hiukan. Sydän värisee ja itkettää...ja kiitollisuus on suuri. Samaan aikaan oma elämä tuntuu niin tyhjältä jossain mielessä. Yhtäaikaa niin täyttä ja samalla niin tyhjää. Mietin aamulla sängyssä maatessani omia unelmiani, niden eteenpäin viemistä. Tässä tilassa en saa aikaiseksi oikein mitään. Aika kuluu...kello tikittää...mitä odotan...?

ps. Tyttäreni on mahtava laulaja, ihan omaa luokkaansa tulkitsijana. On suuri menetys tälle maailmalle, jos jää pimentoon. Mutta eihän niin voi käydä noin suloisen, avoimen, ja rohkean ihmisen kohdalla :) Pojastani kirjoitan pian....siinäpä toinen taiteilija vailla vertaa.