Kirjoitin tuolla hiukan alempana kirjailija Kati Reijosen kirjasta "ISO AJATUS - Pitäisikö Jumalalle antaa vielä mahdollisuus?" todella innoissani ja olen edelleen sitä. Kirja on melkein luettu ja voin suositella sitä kaikille hengellisille ja henkisille Jumalan tai vaikka vain sen "jonkin" etsijöille, jotka kaipaavat peilausta ja vertaistukea. :D  Kirja on täynnä kiinnostavaa tietoa uskonnoista, tieteestä ja taiteesta ja tietenkin kirjoittajan oman matkan kuvailua. Kati Reijonen on kirjoittanut kaksi paksua kirjaa lyhyen ajan sisään - ei uskoisi, että vain kaksi (tosin on hänellä väitöskirja muotoilusta, ja ilmeisesti gradu käytännön filosofiasta, mutta en laske nyt niitä tähän), sillä hän kirjoittaa valtavan sujuvasti, itseironisesti, hauskasti, kuvailevasti ja myös syvällisesti pohtien. Häntä luulisi täysveriseksi pitkän linjan kirjailijaksi ja olenpa jopa hiukan kade hänen kirjallisesta ilmaisukyvystään.

Miksi aloin taas kirjoittaa Kati Reijosesta. No, lainasin nyt hänen 2016 julkaistun ensimmäisen kirjansa "Lyhyt matka perille - Meditaatiosta, elämästä ja rakkaudesta" ja innostuin siitä vähintään yhtä paljon kuin tuosta Jumala-kirjasta. Aiemmassa kirjoituksessani mainitsin siitä, että kun näin ja kuulin häntä eräässä tv-keskustelussa ihan ensimmäistä kertaa, olin ihan otettu sekunneissa. Koin suurta yhteyttä häneen ja siksi hankin tuon ensin mainitun kirjan ja nyt sitten tämän toisen. Luen ne siis hiukan väärässä järjestyksessä. Toisaalta sillä ei lie mitään väliä.

Tässä hänen ensimmäisessä kirjassa kuvaillaan tarkemmin hänen elämänsä kulkua, hukassa olemista, kulissien romahdusta, itseen tutustumista, ja meditaatiota, joka oli ja on yksi avain hänen uudella tiellään kohti mielenrauhaa ja oman sisäisen viisauden ja valon löytymistä. Tässä ei mennä hirveän syvälle Jumala-pohdintaan, kristinuskoon tai uskontoihin - ehkä viitataan jossain. Tämä ei ole myöskään niin paljon tieteeseen peilaava kuin tuo toinen, vaikka kyllä tässäkin on lainauksia ja viittauksia paljon eri kirjoihin - ja pitkä lähdeluettelo. Meditaatiosta tulee luultavasti olemaan syvempää tietoa paljon ja se kiinnostaa. Haluaisin oppia meditoimaan. Osaan varmaan jo, ja teen sitä askareitten keskellä päivittäin, mutta toivoisin jaksavani meditoida myös tietoisesti.

Olemme aika samanikäisiä tämän Katin kanssa, mutta elämänpolkumme ovat olleet hyvin erilaiset. Silti hänen kuvailunsa kärsimyksestään  ja hukassa olemisestaan voisin itsekin suurelta osalta itsekin kirjoittaa ja melkein samoin sanoinkin. Ehkä ihmisten elämä onkin pohjimmiltaan tunnetasolla hyvin samanlaista. Tai ainakin tietyntyyppiset ihmiset, etsijät, itsensä kadottaneet, mutta siltikin kaiken epätoivon keskellä eteenpäin sinnikkäästi hapuilevat, ovat vaan hyvin samankaltaisia henkiseltä rakenteeltaan. Ehkä me kaikki olemme. Kuka tietää.

Mutta on niin hienoa lukea nämä upeat teokset ihmiseltä, joka jossain vaiheessa, eikä niin kauankaan sitten halusi vain kuolla, kun ei olisi jaksanut elää. Kati eli uhrin elämää, mutta hän heräsi ja perusti meditaatioyrityksen sekä kirjoitti kaksi erinomaista kirjaa kahdessa vuodessa. Elämä voi yllättää ja kaikki voi mennä mullinmallin myös hyvällä tavalla.

Minulle nämä kirjat antavat toivoa. Kiitos Kati. Alla linkki teokseen.

Lyhyt matka perille - meditaatiosta, elämästä ja rakkaudesta