Jos olisit tässä vierelläni,
painaisin pääni olkaasi vasten
ja hengittäisin tuoksuasi,
sen minkä lähtiessäsi veit.

Tuo tuoksusi tuulessa tyköni,
anna pala itsestäsi lohduttamaan.
Vangitsen sen ihoni hekumaan,
ja sidon sen huulieni peitoksi.

Kudon tuoksustasi kudelman
kupeitteni kaipuuta peittämään.
Luovuthan palasta tuoksuasi
turvani tähden.

Ripustaisin sen kankaaksi
vuoteeni ylle, lohduksi
yöni yksinäisyyteen.

*****************

Enpä ole varma olenko tätä vanhaa runoani koskaan täällä jakanut, mut teenpä sen nyt. Erittäin tunteellinen, hiukan vanhanaikaisia ilmaisuilla ja kliseisellä tyylillä kirjoitettu kaipuuruno.

Minähän aloitin runoiluni ihan siitä syystä, että olin hyvin...hyvin pettynyt rakkaudessa ja myös todella masentunut. Kuitenkin olen kiitollinen, että se sai aikaan runosuonen räjähtämisen ja minulle löytyi tapa purkaa syvällekin patoutuneita ajatuksia ja tunteitani.

Tämä kaipuuruno sopii tähänkin päivään. <3