Toivottavasti tämä seuraava yltiöromanttinen kaipuuruno ei saa teitä oksentamaan :) Tämäkin vanhaa tuotantoa. Silloin osasin ja uskalsin olla todella "runollinen" ja kliseisen ällö. Sitähän runous toisaalta on. Asiat saa esittää runossa mahdollisimman oudosti tai yliampuvasti. Toki arkiset proosarunotkin on hyviä. Tulevat ehkä enemmän lähelle. No mutta tässä tämä ikävää pursuileva teos. Olen kirjoittanut hirveän määrän kaipuuaiheisia runoja. Olispa muuten kiva kirjoittaa rakkaudesta, joka on läsnä. Laitetaan siis toivelistalle. :D

***********

Sulata hetkeksi

lämpimässä kesäillassa palelen,
tänään yksinäinen minä


jäätynyt vereni syöksee sohjoaan
ankarasti punnertaen,
sydän kohmeinen jyskyttää
purppuraista pelkoa

tulisit siihen edes

lämpimänä muistona,

ja sulattaisit sieluni hileet,

vereni sohjoisen syöksyn


avaisit vapaan putouksen,
kuohuvan kosken meidän
laskea lämpimiin virtoihin

yhdessä olla hetki,

muistoissa sulaa toisiimme