Löysin artikkelin Lääkärilehdestä, jonka otsikko on: Lievät psykiatriset sairaudet voivat olla hyödyllisiä. (linkki artikkeliin).

Tämäpä minua suuresti ilahdutti, vaikka olenkin oikeastaan melkein aina pitänyt omaa masennustani tavallaan hyvin normaalina reaktiona omaa menneisyyttäni ajatellen. En pidä itseäni millään tavalla hulluna siinä mielessä miten hulluutta nyt yleisesti ottaen kuvaillaan. Olen hyvin järkevä pääosin. :) Itselläni tämä masennus vain on jäänyt vähän "päälle", eli en ole osannut hoitaa itseäni aina kovinkaan hyvin koska olen aika kärsimätön toisinaan. Olen oppinut paljon masennukseni kautta itsestäni ja oppinut myös hoitamaan itseäni, ja oppinut jopa elämään masennus seuralaisenani, mutta on vielä muutama (heh, vain muutama muka) asia, joissa olen avuton. Yksi on ainakin omat puolustusmekanismini, jotka olen oppinut jo lapsuudessa. Osaan vältellä, maastoutua ja paeta, tuo viimeinen on se pahin, ainakin luulen. Pakenen suuria tunteita itsessäni (vaikka välillä näyttääkin että ryven niissä, mutta se lie eri asia kuin niiden tutkailu rauhassa), en tahdo millään kestää suurta iloa ja onnea, enkä myöskään suuria negatiivisia tunteita, kuten vaikkapa vihaa, kateutta, mustasukkaisuutta, syyllisyyttä, epävarmuutta ja mitä kaikkea niitä onkaan. Ilo ja miellyttävä jännitys ovat kuin seireenin kutsuhuuto ottamaan muutama olut sitä liennyttämään ja sitä myös juhlistamaan. Samoin levottomuus, tylsyys, tyhjä olo ja varsinkin syyllisyys kaipaavat seurakseen usein alkoholia.

Olen ymmärtänyt kaikki nämä vuodet tämän ongelmani, ja tehnytkin sen eteen töitä, jotta jaksaisin käydä tunnetilat läpi itseäni armahtaen ja kuunnellen siinä samalla, mutta uskokaa tai älkää - se on HIRVEÄN vaikeaa, jos puolet elämästä on mennyt tunteita piilotellen ja jotenkin häveten. Tällä kokemuksella ja itsensä tutkimisella luulisi olevan jo tohtorin hattu päässä kaiken sen itsetuntemuksen ja tutkimisen seurauksena, mutta ei, jokin minussa estää, kiertää ja kaartaa niitä syvimpiä onkaloita. Tuossa artikkelissa oli sellainen 10 kohdan itseapumenetelmä, josko kokeilisin sitäkin? Tosin pikaisesti silmäillen siitäkin on tullut tehtyä varmasti kaikki jossain muodossa läpi joskus. Ai että, välillä mua naurattaa tämä oma kummallinen elämä. Parempi nauraa tai ainakin vinosti hymyillä ja välillä tirauttaa muutama kyynel. Itseä auttaa hurjasti aina kun saan puristettua kyyneleitä, niitä on niin paljon piilossa vieläkin.