Tulipa tuosta eron tarkastalusta pitkä sepustus, mutta liekö siinä oikeastaan mitään totuuden siementäkään. Ei niin, että tietoisesti totuutta muuntaisin, mutta jotenkin tuntuu, että ei noita syita ja tunteita vaan pysty kuvailemaan niin, että se selkeästi kertoisi kaikki syyt ja seuraukset loogisesti ja oikein. Siinä mielessä pidän runoista enemmän, koska niihin saan tunteen mukaan aidoimmillaan ja ne myös opettavat itseäni, koska yleensä runon kirjoitettuani huomaan, että siihen tuli mukaan jotain tuolta alitajunnan syövereistä ja siten se kertoo minulle enemmän totuuksia kuin oma järkeilyni.
Sielun pohjalla
Sielun pohjalla
värisee tunne
jolla ei ole nimeä
Ei osoitetta
mihin mennä
Ei osoitetta
mistä on tullut
Siellä se värisee
odottaen että
joku tunnistaa sen
ja ottaa vastaan
vie kotiin
(v.2006)
Sielun pohjalla
värisee tunne
jolla ei ole nimeä
Ei osoitetta
mihin mennä
Ei osoitetta
mistä on tullut
Siellä se värisee
odottaen että
joku tunnistaa sen
ja ottaa vastaan
vie kotiin
(v.2006)
Kommentit