Tulipa tuosta eron tarkastalusta pitkä sepustus, mutta liekö siinä oikeastaan mitään totuuden siementäkään. Ei niin, että tietoisesti totuutta muuntaisin, mutta jotenkin tuntuu, että ei noita syita ja tunteita vaan pysty kuvailemaan niin, että se selkeästi kertoisi kaikki syyt ja seuraukset loogisesti ja oikein. Siinä mielessä pidän runoista enemmän, koska niihin saan tunteen mukaan aidoimmillaan ja ne myös opettavat itseäni, koska yleensä runon kirjoitettuani huomaan, että siihen tuli mukaan jotain tuolta alitajunnan syövereistä ja siten se kertoo minulle enemmän totuuksia kuin oma järkeilyni.


Sielun pohjalla


Sielun pohjalla
värisee tunne

jolla ei ole nimeä

Ei osoitetta
mihin mennä

Ei osoitetta
mistä on tullut

Siellä se värisee
odottaen että

joku tunnistaa sen
ja ottaa vastaan

vie kotiin

(v.2006)