lempeään kauneuteesi havahtuen

ja siinä uudestisyntyen

 

punoin sieluni puhtaat

versot lämpimien sormiesi

lomaan

 

hyväillen jokaista kätesi

uurretta neitseellisellä

voimallani

 

tunsin elämäntiesi suunnan

kuin se olisi ollut omani

 

sen liikkeet, sen halun

sen kyltymättömän palon

 

olit ajatuksieni ydinjuuri

ja hellimmin varjeltu aarre

 

asuit sieluni syvimmissä

kätköissä ja tunteissa

 

puhtaimmissa oivalluksissa

pyhimmissä hetkissä

 

elit kuin viimeistä päivää

sydämeni värisevien

kammioiden suojeluksessa

 

sinä elit, sinä elät

ikuisesti minussa

 

****************

Jaan ehkä jo aiemminkin jakamiani runoja uudelleen, koska tiedän, että täällä käy vain satunnaisia kävijöitä ja heille tämäkin runo on uusi.