mihin jäi pyssyleikkien
varpaissa asti
vavisuttava jännitys

kukkulan kuninkaan
lumisten kasvojen
voitonriemuinen virne

vuodet juoksivat lujaa
kutoen elämää kuin
viimeistä päivää

pistäen monta pistoa
ja yhtä monta paikkaa

nyt on pienen hallitsijan
märät kasvot kuivattu
ja nenä niistetty

ja on tullut aika niistää
ihan itse oma nenä

mutta lupaan silti,
saat nenäliinaani lainaksi
aina kun omasi loppuvat

saat kävellä kohti aurinkoa
selässäsi elämänmakuinen
reppu täynnä kasvuvoimaa

jo todeksi tullutta

eikä se voima lopu koskaan
se on aina sinun
kunhan vain avaat repun

ja usko pois

se ei koskaan tule luoksesi
ilman kukkulan kuninkaan
nauravia kasvoja