(Tämä osio käsittelee pysähtymistä oman itsensä äärelle, eteenpäin menemisen sekä kasvun orastavaa kaipuuta.)
Niin sielu huutaa, eikä lakkaa huutamasta, ennen kuin alkaa...
Saven taistelu
vaativat äänet vierelläni riistävät voimalähdettäni
sen muodonmuutoksen yrittävät lannistaa
pyytävät mukautumaan sen mielimuottiin
väittävät sen olevan parhaakseni
niiden kattava tietämys uhkaa voittaa
sielunsanojeni heiveroiset kuiskaukset
taistelen!
olen veriin asti jo sotinut, multaan kaivautunut
sisimpäni syvimmän savipalan löytääkseni
sen savipalan, josta heijastuu roso ja rakkaus -
toinen toisiinsa kietoutuneena
Ja uskaltaudumme...
Tielle, jota et näe
liiku eteenpäin vaikka pelko puristaa
vasten elämän takapenkkiä
ryömi etupenkille, tartu rattiin
ohjaa kohti tuntematonta
mutta tavoiteltavaaa
ei kohti puuta tai kalliota
vaan sinne missä on avaraa
sinne missä on tie
se sinun tekemäsi, jonka näet vasta
kun olet ajanut sen kokonaan läpi
Voiko olla parempaa kuin se, että tajuaa milloin mennään...
Eteenpäin
osaisinpa kuvailla mitä tunsin
kun kipuni sai nimen
ja merkityksen
elämäni heiluriovi pysähtyi
hetkeksi
ja antoi hetken
jossa tajusin riemuitsevani
siitä ovesta, joka läimäyttää
itsensä vauhdilla takamukseeni
ja toivottaa hyvää matkaa
Ja voin olla kiitollinen siitä, että minullakin on oma...
Taivaani
hapuilen korkealle ja yllän vaivoin
koskettamaan tähdettömän taivaani
puolikuuta
se on paljon se
aurinkoa tähyillessäni poltin silmäni
ja sokeudessani jouduin käymään
taistelun aluskasvillisuuden kanssa
tielle vihdoin päässeenä
ryvettynyt hymy huulillani
tyydyn kelmeään valoonkin
pääasia, että näen astua
vaikkakin silmiäni siristellen
puolikuun vinossa naurussa
Puolikuun vino nauru on parasta mitä tiedän, toistaiseksi, sillä...
joskus ajattelen
onnen väistelevän minua
ikäänkuin sillä olisi tuntosarvet
minun elämäni kohdalla
ikävästi värähtelevät ja toisiinsa sotkeutuvat
pessimistin tunnistusvälineet
Kuitenkin, puolikuun vinosta naurusta on vain lyhyt matka aurinkoon ja aina voi tapahtua jotain...
Odottamatonta
voi miten ihanasti kuulas valo
täyttää hämärän huoneeni
oi miten suloinen on tuo valo
joka ei ole kovinkaan kirkas
mutta se on täynnä toivoa
se on kuin pimeyden läpi
purkautuva uusi lupaus
ilkikurisesti illalle naurava
itsetietoinen odottamattomuus
kuin päivä yössä
Ja elämä näyttää hetken aikaa olevan...
Kokonainen muru
etsin täydellistä onnen keksiä
löysin onnen murusia
joista jokainen tuoksui
täydelliselle onnelle
Silti en ole vieläkään...
Vakaa
vakaa kuin kallio, vakaa ja varma
sitä en ole tänään, siksi en tule huomenna
mutta tällaisena kuljen kompuroiden
tällaisena vuolen elämästä ohuita siivuja
joiden läpi näen eilisen varjon ja
huomisen epävarman valonkajon
Ja yritän luottaa, että elämä on...
Nyt ja vain nyt
tämä hetki voi olla huomisen kaunis kaipaus
tai eilisen utuinen unelma
toivottavasti tämä ei ainakaan ole
eilisen näköalattomuuden jatkoa tai
huomisen unohtamisen pakkoa
Siihen voin itse vaikuttaa, kunhan vain silloin tällöin olen hassu ja kaikesta huolimatta vain...
Hymyilen
tänään hymyilen ikkunoille
ja niiden likaisuudelle
hymyilen kauppakassia raahatessani
itselleni
nauran takkuiselle koiralleni
ja kun hymyilen sinulle
sielustani kasvaa kimppu
valkoisia ruusuja jossa piikitkin
kukkivat meille
Sillä onnen hetket ovat kuin...
Sipaisuja ajassa
liian harvoin istahtaa tuo kultasiipi
kädelleni ja silloinkin vain
siivillään sipaisee
ei laskeudu levolle
unohdu ajatuksiin hurmaaviin
kuin kavahtaisi käden aikaa
katoavaa taikaa
enkä voi muuta kuin uskoa uudelleen
vielä joskus se ravistelee kultahileet
iholleni ymmärtäen
kaikki on katoavaista, mutta
meidän hetkemme on tässä
Ja voin unohtaa sen kuinka kipeää teki nousta...
Vuorelle
sylini kävi pieneksi ja hyvin hennoksi
yksi lause sen kutisti ja mursi
löysin itsestäni avuttomuuden ja pelon
arvottomuuden ja vihan
yksinäisyyden vuoren
jolla ei ollut huippua minulle -
vain loputon nousu
Sillä kultahileet kädelläni minulla on suurempi...
Syli
ilman onnea niin pieni syli
kantaa vain kasivartesi painon
muistatko vielä sen tunteen
kun mikään kantamus ei painanut
enempää kuin enkelin siipisulka
sylissäsi on aina kasvunvaraa
enkelin siipisulan verran
Ja opin olemaan olematta...
Kantaja
tämä irtoamaton vahvuus jatkaa kulkuaan
läpi tämänkin päivän
se jatkaa kunnes heikkous viisastuu
kovuus vanhenee
ja minä opin jokaisena aamuna enemmän
kuinka jätetään heinäkorrelle tilaa
tämän kamelin selässä
Parasta on se, kun annan periksi ja...
Antaudun
huojun hiljaa sinne tänne
kuin pieni väsynyt olki tuulenviemänä
uupunut hento heinänkorsi
viiman kanssa kauan kamppaillut
nämä tuulahdukset kuin
hyväilevät kädet ohjaamassa
huojun ihan hiljaa sinne tänne
taipuillen vastustelematta
ja tunnen vain elämän liikkeen riemua
kun saan nojautua vastatuulen syliin
Vastatuulen sylissä voin levätä täysin rinnoin ja nauttia elämästä...
Siltikin
yksin nautittu viini
hämärän ajatuksen itu ja
armelias unohdus
yksin viiniä, yksin turvallisuutta
käsivarteni ympärilläni
yksin nostettu malja
yksin naurettu vitsi
kyllä, olen onnellinen - silti
Joskus tarvitaan harmautta ja pimeyttä, hiukan myrskytuultakin ja ehkäpä myös...
Nauhattomat kengät
eräänä repivänä päivänä
sidoin itseni kiinni kengännauhoilla
lähellä kasvavaan mielipuuhun
nojauduin myrskytuuleen
ja mietin ihan hiljaa
tuulen kyydissä liitelyn olin
jo oppinut liiankin hyvin
maanpinnalta katsoen kaikki näytti
niin erilaiselta ja huomasin viimein
en ollutkaan vapauden vanki
ja ikuinen kulkuri
olihan puu ja oli tuuli
kuunneltavana
Tajusin jotain uutta, olin liidellyt, mutta kuinka ottaa ne ratkaisevat...
Askeleet
olen yrittänyt eristäytyä
jotta löytäisin erillisyyteni
tyhjyyden löysin, mutta
se olikin vasta
ensimmäinen askel
seuraava askel on vaikeampi
sen eteen täytyy jaksaa
ponnistaa itse jalkaa korkealle
tähän mennessä olen antanut
itselleni mahdollisuuden
vain pudota
(jatkuu...)
Kommentit