(Tämä osio käsittelee pysähtymistä oman itsensä äärelle, eteenpäin menemisen sekä kasvun orastavaa kaipuuta.)

 

 

Niin sielu huutaa, eikä lakkaa huutamasta, ennen kuin alkaa...

 

Saven taistelu

 

vaativat äänet vierelläni riistävät voimalähdettäni

sen muodonmuutoksen yrittävät lannistaa

pyytävät mukautumaan sen mielimuottiin

väittävät sen olevan parhaakseni

 

niiden kattava tietämys uhkaa voittaa

sielunsanojeni heiveroiset kuiskaukset

 

taistelen!

olen veriin asti jo sotinut, multaan kaivautunut

sisimpäni syvimmän savipalan löytääkseni

sen savipalan, josta heijastuu roso ja rakkaus -

toinen toisiinsa kietoutuneena

 

Ja uskaltaudumme...

 

Tielle, jota et näe

 

liiku eteenpäin vaikka pelko puristaa

vasten elämän takapenkkiä

 

ryömi etupenkille, tartu rattiin

ohjaa kohti tuntematonta

mutta tavoiteltavaaa

 

ei kohti puuta tai kalliota

vaan sinne missä on avaraa

sinne missä on tie

 

se sinun tekemäsi, jonka näet vasta

kun olet ajanut sen kokonaan läpi

 

Voiko olla parempaa kuin se, että tajuaa milloin mennään...

 

Eteenpäin

 

osaisinpa kuvailla mitä tunsin

kun kipuni sai nimen

ja merkityksen

 

elämäni heiluriovi pysähtyi

hetkeksi

ja antoi hetken

 

jossa tajusin riemuitsevani

siitä ovesta, joka läimäyttää

itsensä vauhdilla takamukseeni

 

ja toivottaa hyvää matkaa

 

Ja voin olla kiitollinen siitä, että minullakin on oma...

 

Taivaani

 

hapuilen korkealle ja yllän vaivoin

koskettamaan tähdettömän taivaani

puolikuuta

 

se on paljon se

 

aurinkoa tähyillessäni poltin silmäni

ja sokeudessani jouduin käymään

taistelun aluskasvillisuuden kanssa

 

tielle vihdoin päässeenä

ryvettynyt hymy huulillani

tyydyn kelmeään valoonkin

 

pääasia, että näen astua

vaikkakin silmiäni siristellen

puolikuun vinossa naurussa

 

Puolikuun vino nauru on parasta mitä tiedän, toistaiseksi, sillä...

 

joskus ajattelen

onnen väistelevän minua

ikäänkuin sillä olisi tuntosarvet

minun elämäni kohdalla

ikävästi värähtelevät ja toisiinsa sotkeutuvat

pessimistin tunnistusvälineet

 

Kuitenkin, puolikuun vinosta naurusta on vain lyhyt matka aurinkoon ja aina voi tapahtua jotain...

 

Odottamatonta

 

voi miten ihanasti kuulas valo

täyttää hämärän huoneeni

oi miten suloinen on tuo valo

joka ei ole kovinkaan kirkas

 

mutta se on täynnä toivoa

 

se on kuin pimeyden läpi

purkautuva uusi lupaus

ilkikurisesti illalle naurava

itsetietoinen odottamattomuus

 

kuin päivä yössä

 

Ja elämä näyttää hetken aikaa olevan...

 

Kokonainen muru

 

etsin täydellistä onnen keksiä

löysin onnen murusia

joista jokainen tuoksui

täydelliselle onnelle

 

Silti en ole vieläkään...

 

Vakaa

 

vakaa kuin kallio, vakaa ja varma

sitä en ole tänään, siksi en tule huomenna

mutta tällaisena kuljen kompuroiden

tällaisena vuolen elämästä ohuita siivuja

joiden läpi näen eilisen varjon ja

huomisen epävarman valonkajon

 

Ja yritän luottaa, että elämä on...

 

Nyt ja vain nyt

 

tämä hetki voi olla huomisen kaunis kaipaus

tai eilisen utuinen unelma

toivottavasti tämä ei ainakaan ole

eilisen näköalattomuuden jatkoa tai

huomisen unohtamisen pakkoa

 

Siihen voin itse vaikuttaa, kunhan vain silloin tällöin olen hassu ja kaikesta huolimatta vain...

 

Hymyilen

 

tänään hymyilen ikkunoille

ja niiden likaisuudelle

hymyilen kauppakassia raahatessani

itselleni

nauran takkuiselle koiralleni

ja kun hymyilen sinulle

sielustani kasvaa kimppu

valkoisia ruusuja jossa piikitkin

kukkivat meille

 

Sillä onnen hetket ovat kuin...

 

Sipaisuja ajassa

 

liian harvoin istahtaa tuo kultasiipi

kädelleni ja silloinkin vain

siivillään sipaisee

 

ei laskeudu levolle

unohdu ajatuksiin hurmaaviin

 

kuin kavahtaisi käden aikaa

katoavaa taikaa

 

enkä voi muuta kuin uskoa uudelleen

vielä joskus se ravistelee kultahileet

iholleni ymmärtäen

 

kaikki on katoavaista, mutta

meidän hetkemme on tässä

 

Ja voin unohtaa sen kuinka kipeää teki nousta...

 

Vuorelle

 

sylini kävi pieneksi ja hyvin hennoksi

yksi lause sen kutisti ja mursi

löysin itsestäni avuttomuuden ja pelon

arvottomuuden ja vihan

yksinäisyyden vuoren

jolla ei ollut huippua minulle -

vain loputon nousu

 

Sillä kultahileet kädelläni minulla on suurempi...

 

Syli

 

ilman onnea niin pieni syli

kantaa vain kasivartesi painon

 

muistatko vielä sen tunteen

kun mikään kantamus ei painanut

enempää kuin enkelin siipisulka

 

sylissäsi on aina kasvunvaraa

enkelin siipisulan verran

 

Ja opin olemaan olematta...

 

Kantaja

 

tämä irtoamaton vahvuus jatkaa kulkuaan

läpi tämänkin päivän

se jatkaa kunnes heikkous viisastuu

kovuus vanhenee

ja minä opin jokaisena aamuna enemmän

kuinka jätetään heinäkorrelle tilaa

tämän kamelin selässä

 

Parasta on se, kun annan periksi ja...

 

Antaudun

 

huojun hiljaa sinne tänne

kuin pieni väsynyt olki tuulenviemänä

 

uupunut hento heinänkorsi

viiman kanssa kauan kamppaillut

 

nämä tuulahdukset kuin

hyväilevät kädet ohjaamassa

 

huojun ihan hiljaa sinne tänne

taipuillen vastustelematta

 

ja tunnen vain elämän liikkeen riemua

kun saan nojautua vastatuulen syliin

 

Vastatuulen sylissä voin levätä täysin rinnoin ja nauttia elämästä...

 

Siltikin

 

yksin nautittu viini

hämärän ajatuksen itu ja

armelias unohdus

 

yksin viiniä, yksin turvallisuutta

 

käsivarteni ympärilläni

yksin nostettu malja

yksin naurettu vitsi

 

kyllä, olen onnellinen - silti

 

Joskus tarvitaan harmautta ja pimeyttä, hiukan myrskytuultakin ja ehkäpä myös...

 

Nauhattomat kengät

 

eräänä repivänä päivänä

sidoin itseni kiinni kengännauhoilla

lähellä kasvavaan mielipuuhun

 

nojauduin myrskytuuleen

ja mietin ihan hiljaa

 

tuulen kyydissä liitelyn olin

jo oppinut liiankin hyvin

 

maanpinnalta katsoen kaikki näytti

niin erilaiselta ja huomasin viimein

en ollutkaan vapauden vanki

ja ikuinen kulkuri

 

olihan puu ja oli tuuli

kuunneltavana

 

Tajusin jotain uutta, olin liidellyt, mutta kuinka ottaa ne ratkaisevat...

 

Askeleet

 

olen yrittänyt eristäytyä

jotta löytäisin erillisyyteni

 

tyhjyyden löysin, mutta

se olikin vasta

ensimmäinen askel

 

seuraava askel on vaikeampi

sen eteen täytyy jaksaa

ponnistaa itse jalkaa korkealle

 

tähän mennessä olen antanut

itselleni mahdollisuuden

vain pudota

 

(jatkuu...)