No niin, tulipa tehtyä taas hiukan reissua. Kotimaan matkailua ja entisen kotipaikan katsastamista. Kajaanin reissu oli kiva. Ei ehkä musiikillisesti niin huikea kuin odotin. Jazzlaulufinaali oli hiukan köyhä ja väritön tapahtuma. Laulajat olivat hyviä, taidokkaita, mutta esityksistä tuntui puuttuvan jotain, joka ainakin minulle merkitsee paljon. Tunne ja musiikkiin antautuminen tulivat esiin vasta jammailuvaiheessa illalla oikein kunnolla, kun ei ollut enää paineita onnistumisesta.

Voittaja oli kyllä ehdoton ykkönen ja erottui joukosta hyvin selvästi. Tyttö olikin ollut New Yorkissa  opissa useita vuosia parhaimpien opettajien oppilaana ja lisäksi esiintynyt jatkuvasti jazzklubeilla tuossa samaisessa kaupungissa.. Tottakai tuo valtava rutiini näkyi, mutta onneksi näkyi myös lämpö ja tietynlainen nöyryys. Erittäin hieno laulaja kyllä. Tanjakin oli omaan suoritukseensa tyytyväinen. Itsekin kuulin sen myöhemmin nauhalta ja esitys olisi koskettavuuden puolesta riittänyt finaaliin asti. Taitoakin oli, mutta jazzlaulun ehkä tekniisyyttä vaativin osuus, scat-lauluimprivisaatio, on Tanjalle vielä hiukan haastavaa. Tyttöhän ei ole jazz-laulua edes treenannut kuin muutamien biisien verran ja vasta näitä kisoja varten herännyt opiskelemaan tätäkin musiikillista aluetta tarkemmin. Laulunopettajana hänen on hyvä hallita tuokin alue hyvin. Eli, opettavainen kisa kaikenkaikkiaan hänelle.

Kävin myös Oulussa. Katsastin entisen kotini nykytilan ja ja totesin, että hyvin menee. Nukuin huoneessa, josta ei meinannut löytää sänkyä, sillä huone oli varastoitu täyteen minulta lajittelematta jääneitä kamoja, huonekaluja, pusseja ja laatikoita. Sänky oli siellä jossain. Jo sinne pääsy oli työn ja tuskan takana. No, iteppä oon kamani jättänyt. Lähdin Oulusta tänne Helsinkiin jotenkin niin kiireellä, eten ehtinyt ihan kaikkea laittaa järjestykseen. Nuo tavarat joutavat kirpputorille ja kaatopaikalle, mutta onhan siinä oma hommansa ne sinne roudata.

Tapasin pari hyvää ystävääni Oulussa. Nuo hetket olivat matkan kohokohtia. Sain taas matkaevästä, uskoa itseeni ja unelmiini monessa mielessä. Rohkaisua ja rakkautta. Nyt uskallan taas mennä askeleen eteenpäin ja luottaa siihen, että rehellinen tekeminen ja näkyväksi tuleminen ei voi koskaan olla väärin. Ettei kannata jättää tekemättä tärkeitä, kauniita ja hyviä asioita sen pelossa, että joutuu vaikkapa naurunalaiseksi. Nauru, tai säälittely ei tapa, mutta tärkeiden tunteiden ilmisematta jättäminen voi tappaa, ainakin sielun kauneuden. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Olen niin kiitollinen hyvistä, rehellisistä ystävistä.