sisukas nälkä minussa
huutaa tänäänkin
apua julmilta jumalilta

kääntyy niiden puoleen
kumartamaan kylmiä
kivipaaseja

kumartaa kunnes
sisukkainkin selkä väsyy
mykän hiljaisuuden edessä

ja kun se vihdoin väsyy
se näkee jumalien jalkojen
juuressa hedelmätarhan

*************

Jotenkin tämä vanha runoni tuntuu tänään puhuttelevan itseäni, vaikka tämän runon tunne liittyykin tavallaan menneeseen aikaan. Nyt minulla on onnellinen ja tyyni olo ja on ollut jo pidempään - ainakin suurimman osan ajasta. Kuten runossakin yritetään kertoa - joskus väsyminen ja tietynlainen "luovuttaminen" on ainoa tie aitoon näkemiseen ja kokemiseen. Sitä kutsutaan myös tiedostamiseksi, joskus jopa "valaistumiseksi" tai sen esiasteeksi; tietynlaiseksi "välähdykseksi" totuudesta. Oli mitä oli, olen kiitollinen.