muistan kasvosi siinä
omieni lähellä niin
että en nähnyt enää tarkasti
tunsin vain hengityksesi
tuulen, aistin hehkuvan lämmön
huuliesi malttamattoman kutsun
en tiedä parempaa
en muista mitään kauniimpaa
en tunne suurempaa
vedit minusta silloin osan
itseesi, osan jota kutsutaan kai
sydämeksi tai sieluksi
se kulki huuliesi kautta
sinun omaisuudeksesi
mitä sinä sillä enää teet?
kun kasvosi ovat jo jossain
muualla
montako sydäntä sinä tarvitset?
maanantai, 1. elokuu 2016
Kommentit