muistan kasvosi siinä
omieni lähellä niin
että en nähnyt enää tarkasti

tunsin vain hengityksesi
tuulen, aistin hehkuvan lämmön

huuliesi malttamattoman kutsun

   en tiedä parempaa
   en muista mitään kauniimpaa
   en tunne suurempaa

vedit minusta silloin osan
itseesi, osan jota kutsutaan kai
sydämeksi tai sieluksi

se kulki huuliesi kautta
sinun omaisuudeksesi

mitä sinä sillä enää teet?

kun kasvosi ovat jo jossain
muualla

montako sydäntä sinä tarvitset?